Ajatusten virtaa. Tai jotain.

Kolmannet lähisukulaisen hautajaiset tulossa 10kk:n sisään. Tällä kertaa tosin se henkilö, jonka kättä olen näissä aina pidellyt, on se, joka on hyvästeltävä, jonka uurnalle on kukka laskettava. Jos jalkani niin pitkälle kantavat.

Kannattaa aina tulla avautumaan luovuuden tukoksista - yhtäkkiä minulla on ideoita vaikka kuinka! Ja mikä parasta, niistä muodostuu kolme omaa kirjakokonaisuuttaan, joista taas lopulta lastenkirjatrilogia. Helpotus on konkretiaa. Gif Alan toivottavasti heräillä taas monen kuukauden jälkeen näihin hommiin? Ei kun laatimaan alustavia visuaalisia apuvälineitä eli kirjakansia, hahmoluonnoksia ja lopulta korvillekin inspiraatiota soittolistan muodossa. Yhden naisen talkoot!

Ensimmäinen vuosi sitten...2008?, kun en osallistu NaNoWriMoon. Harmittaa, kieltämättä. Ei sillä, en varmasti olisi pystynyt osallistumaan - olen saanut koko syksyn aikana luettua tasan yhden romaanin ja kirjoittanut jopa kokonaisen yhden rivin, jonka olen senkin tainnut poistaa - mutta veri vetää kirjoittamaan, tuskailemaan näin marraskuun pimeydessä ja harmaudessa luovuuden ah-niin-suloisissa kivuissa. Ikävä luovaa päänvaivaa. Haluaisin saada aikaiseksi sen lastenkirjan tai edes -tarinan, josta oli viime kerrallakin kuukausi sitten puhetta, mutta en vain saa itseäni näppäimistön äärelle. Pääni tyhjenee ja haukotuttaa aina kun kokeilen. Ehkä paineita tulee siitä, kun tarinalle on olemassa jo yleisö, ja siitä, kun tällaisten tarinoiden kirjoittamisesta ei ole mitään kokemusta. En keksi nokkelaa pientä kertomusta, jossa olisi enemmän tai vähemmän piilotettuna vielä jokin opetuskin. Luultavasti pitäisi vain antaa mennä ja kirjoittaa mitä mieleen sattuu, pahemmin suunnittelematta, mutta...