Täältä jostain
Englannin ei sateet, vaan lämpimät n. 20 asteen auringonpaisteet. Kuka olisikaan uskonut? Maisemat houkuttelevat heittäytymään kampuksen nurmikolle kynän ja lehtiön kanssa ja kirjoittamaan. Harmi, että harvoin on moiselle aikaa. Minulta tilattiin iltasatu. Sain sille jo idean, pyörittelen päässäni vain sitä, onko tällainen sovelias aihe lastenkirjalle. Toisaalta, eivätpä ne Grimmin veljesten kokoamat alkuperäiset kansantarinatkaan kaikista säikyimmille vekaroille olleet. Joten ehkä synkkyys ei haittaa, ilmeisesti tänään ostamassani Oscar Wilden kokoelmassakin aiheisto on kaikkea muuta kuin kevyttä. Se on hyvä, en osaa kirjoittaa hilpeyttä. Se ei asu minussa, ei kirjoittaessani - silloin ammennan aineiston syvältä, lapsenmielisyyden ja iloluontoisuuden alta pimeästä sykkeestä, jonka miellän minuuteni ytimeksi. Harmi, että tänäänkin on kiire, en saisi jäädä lehtiön ääreen tuhertelemaan kuvia ja alustavia suunnitelman runkoja. Mutta ehkä varastan aikaa vähän, kymmenminuuttisen, p...