Himmeliä
Epätoivo muuttui hyvin ponnekkaaksi, lähes uhoavaksi päättäväisyydeksi. Luin paria opasta eilen, työstin ongelmaksi kokemaani asiaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä useamman tunnin. Lisäksi havaitsin ilokseni, että vaikka kaikki muuten tuntuukin ihan keskeneräiseltä ja olevan levällään, kuin olisin tekemässä olkihimmeliä ja jaloissani olisi vasta lattialle kumottu saavillinen olkia jotka törröttävät joka suuntaan, pääsivujuoni sentään tuntuu olevan ihan hyvillä kannattimilla. Tai siis ainakin suunnitelmapapereissa. Tekstissähän kaikki on tosiaan yhtä raaka-ainekaaosta, josta nippanappa tajuaa, mitä tästä olisi tarkoitus tulla. Mutta ainakin periaatteessa sivujuoni vaikuttaa ihan käyttökelpoiselta edelleen. Saan siis edetä sen kanssa ihan normaalin editoinnin merkeissä (eli parantaa tekstiä, en joudu vaihtamaan tapahtumia tai niiden järjestystä, tms.). Tein myös tänä aamuna päätöksen, että pyörrän pääni tarinan alun suhteen ja palaan (lähes täysin) alkuperäiseen suunnitelmaan 1. näytökse...