Ajatusten virtaa. Tai jotain.

Hei, minä täällä taas. Jokin naksahti tänään ja yhtäkkiä minulla on paperilla uusi juonisuunnitelma. Ei pitänyt olla vielä moneen päivään, lähdin vain esittämään ensimmäiset mietityttävät kysymykset, ja yhtäkkiä kaikki valui paperille, yksityskohta toisensa jälkeen. Paitsi, että tämä versio olisi hyvin erilainen nollaversioon verrattuna. Ei sillä, kirjoitin nollaversion ensimmäisen puoliskon varsinkin hyvin löyhästi luonnostellen, koska tiedostin jo silloin, että muutoksia varmasti tulisi. Eli tavallaan legorakennelma, josta on tehtynä perustukset ja joitakin seiniä, tulisikin olemaan kaksikerroksisen idyllisen perhetalon sijaan monitorninen linna - vaikka en aivan kaikkea joudukaan muuttamaan täysin, olisi lopputulos kuitenkin siis ihan eri näköinen kuin miksi sen alunperin luonnostelin. Pitää hieman makustella ja katsoa, miten saan sovitettua legopalikat yhteen niin, että saan nollaversiosta mukaan haluamani asiat tavalla, joka näyttää luontevalta, eivätkä palikat erotu toisistaan n...

Ideat tulevat purskahduksissa. Päivänä parina kirjoitan niitä ylös lähes jatkuvasti, sitten alkaa suvantovaihe, jossa makustelen ja saatan vielä täydentää tai täsmentää. Sitten hiljaisuus. Ikinä ei voi olla varma, kauanko sitä kestää, jos sen antaa luonnostaan edetä omalla painollaan kohti seuraavaa purskahdusvaihetta. Jos haluaa saada jotain aikaan, ei ole varaa odotella inspiraatiota ilmestyväksi, vaan sitä pitää vähän hoputtaakin tekemällä töitä itse. Olisin tällä hetkellä hiljaisuuden alkuvaiheessa, mutta tammikuu lähestyy ja haluan palata kirjoitusarkeen. En yhtä raivokkaaseen kuin marraskuu oli, mutta marraskuu osoitti, että vaikka minusta on tuntunut, ettei minusta ole rutiinikirjoittajaksi, se tunne on puppua. Joten kaivelen alitajuntaa ja syötän sille hyväksi katsomiani ärsykkeitä. Tuijotan iltaisin valojen sammuttua makuuhuoneen kattoa ja kerään talteen päivän sadon. Taisin eilen pitkästä aikaa muistaa, että nämä kaikki ideat pitäisi jälleen kylvää 1. versioksi. Ajatus oli sa...

Vähän ehdin jo huolestuakin edellisen postauksen puheistani huolimatta, kun tuntui, että ideointi oli pysähtynyt kuin seinään ja oli sellainen olo, että mahtaako tästä tulla selvää, siitä, mitä haluan ja miten haluan. Kun tuntui, että jokin kaihertaa, kirjan alkupuolisko on liian jotain, liian vähän jotain muuta. Mutta tänään alitajunta antoi taas kauhalla, ihan kesken muiden puuhien, ja nyt olen kirjoittanut hykerrellen muistiinpanoja suunnittelukansiooni. Hykerrellen, vaikka muutoksia on luvasssa, isojakin ehkä, tai ainakin siirrän painopisteen muualle vahvasti ja joudun suunnittelemaan ihan uuden juonikuvion ja ehkä jopa aika monimutkaisenkin ja - Mutta kyllä ne hyvät ideat tunnistaa. Tästä olosta, kirkkaudesta; kuin aurinko paistaisi, vaikka ulkona on jälleen harmaata ja ankeaa. Tänään oli tarkoitus tehdä muita asioita. Joulukortteja, siivousta. Mutta voi olla, että kirjoitankin vain paljon muistiinpanoja. Tai ainakin muistiinpanoja noiden lisäksi. Ainakin joulukorttien - siivota e...

On viikonloppu, mutta ei tunnu siltä. Googlailen hierontapallon käyttöohjeita ja niskan venytys- ja jumppaohjeita ja jumppaan ja vanutan ja lepuutan ja yritän olla odottamatta kipuja, vaikka ne jossain vaiheessa päivää aina iskevät. Mälsää. Mutta tänään ei tarvitse tehdä mitään, ei yhtikäs mitään järkevää tai tarpeellista. Aion kuunnella äänikirjaa, käyttää koiraa ulkona ja neuloa. Menossa on montakin kirjaa, mutta tänään ajattelin kuunnella loppuun välipalaksi valitsemani Linnunradan käsikirja liftareille , jonka olen kyllä lukenut joskus muinoin, mutta josta en muistaa enää alkua lukuun ottamatta paljoakaan. Käsikirjoitusrintamalla on tapahtunut hyvin vaivihkaisia, pieniä liikahduksia. Olen saanut editointiajatukset nivottua keskeisimmän ongelman ympärille ja nyt täytyy vain päättää, mitä tarkalleen haluan. Sehän on se vaikein osuus, eikös? En pidä kiirettä: tämä joulukuu saa olla hoputtomatonta mietiskelyä saunan lauteilla ja neuloessa. Nautiskelen siitä, että olen jälleen tässä vai...