Seinä ja elefantti
Hups, edellinen postaukseni on marraskuun alusta. En tiedä, miten tässä näin kävi, vaikka toisaalta selitys on varsin yksiselitteinen: en ole kirjoittanut. En yhtään. Kaikenlaisia selityksiä toki olisi, työtahdin kiihtymistä ja influenssaa ynnä muuta, mutta rehellisesti sanottuna olisihan vapaa-ajalla ollut mahdollisuus kirjoittaa, jos siltä olisi tuntunut, edes muutamia minuutteja päivittäin, mutta ei ole tuntunut. Sen sijaan olen askarrellut ja tehnyt muita asioita. Eilenkin olisin voinut aamupäivällä kirjoittaa, mutta lähdin sen sijaan korkkaamaan uudet sukseni. Nämä ovat yksinkertaisia valintoja. Luonnollisesti valmista ei kuitenkaan ilman rutiinia ja pakottamista synny. Se tieto takoo takaraivossani jatkuvasti ja osaltaan pahentaa tilannetta. Kun tiedän, että pitäisi tahkoa vaikka hampaat irvessä, jotta saisin valmista. Mutta valmis ei ole se, mitä käsikirjoituksestani haluan. Siksi se ei kai riitä motivaatioksi. Ei enää tässä vaiheessa, kun raakatekstiosuus on jo tehty. Olen pi...