Välineurheilua

11.03

Olen kirjoittamisen suhteen pedantti ihminen. Muuten en, mutta sen suhteen aina. Olen kokenut sen aiemmin lähinnä hyödyksi, tarkoittaahan se tiukkaa laadunvalvontaa ja järjestelmällisyyttä, mutta vähän aikaa sitten aloitettujen aamusivujen suhteen olen kokenut tämän piirteen ongelmalliseksi. Suurin ongelma koskee kirjoitusvälineitä: minulla on aamusivuille omistettu vihko, mutta tuotan siihen päiväkirjamaista tajunnanvirtaa, en siis proosaa. Jos yritän, aivoni lyövät jarrut pohjaan ja valittavat, miten epäjärjestelmällistä on kirjoittaa päiväkirjaa ja proosaa sekaisin, miten ärsyttävää etsiä hyviä kohtia tekstimassasta jälkikäteen, vaikka muistaisikin osat jotenkin merkitä kirjoitussession päätteeksi. "Miten sotkuista ja epäkäytännöllistä." Aion yrittää lepytellä aivojani kirjoittamalla tästä lähin suosiolla päiväkirja-ainekset päiväkirjaan ja jättää kirjoitusvihon vain proosalle.

Tosin tässä tulee toinen ongelma: Järjestelmällisyyteni tarkoittaa sitä, että haluan pitää myös proosat toisistaan erillään. En siis esimerkiksi koe voivani kirjoittaa pääprojektini tekstejä samaan paikkaan, samaan vihkoon, kuin muita tekstejä. Äh, miten typerää ja pikkumaista!

Toisin sanoen minun on vaikeaa kirjoittaa aamusivuja. On vaikeaa antaa mennä, kun kirjoittaminen tökkii joko siksi, että aivot protestoivat kaaosta, tai siksi että kirjoittaminen on yhtä vihkorulettia. Haluaisin pystyä kirjoittamaan useita tekstejä, satunnaisia inspiraation purskahduksia, yhtä aikaa, sen sijaan että kirjoittaisin lokeroidusti aina vain yhtä ja tiettyyn paikkaan.

Onko teillä muilla samanlaista lokeroinnin tarvetta?

Lisäksi minun on saatava parempi kynä, nykyinen on käteeni liian paksu, vaikka muuten siitä pidänkin kovasti.

Jos parhaat tekstini eivät syntyisi käsin, pitäytyisin konekirjoittamisessa...

4 kommenttia

  1. Hiukan tunnistan tuota lokeroinnin tarvetta - mutta toisaalta olen aina kirjoittanut myös kouluvihkoihin proosajuttuja, niin olen tottunut siihen, että eri lajit ovat sekaisin (vaikka aina uuden vihkon kanssa päätänkin, että tästä ei sitten tule yhtä sekavan näköistä, jotenkin niistä yleensä tulee). Koneella kirjoittaessa samaan tiedostoon tai kansioon sitten en kykene laittamaan asioita sekaisin, vaan niiden täytyy olla säntillisessä järjestyksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä muistaakseni raapustelin koulussa proosani tms. vihkon takaosaan, taisin siis erotella näitä jo silloinkin.

      Koneella sama homma, eri tiedostoihin kaikki. Tai no, ehkä koneella voi suunnittelutiedosto olla vähän monipuolisempi väliotsikoiden avulla.

      Hmm. Ehkäpä tästä pitää ottaa koppi? Ehkä vihkoihinkin saisi suhtauduttua vähän letkeämmin jos jättää osioiden väliin isot välit ja tekee kunnon otsikot? Ei sillä, sekin katkaisee kyllä ajatuksenvirran ja kynän katkeamattoman liikkeen, mutta saattaisi toimia vihkojen vähentäjänä...

      Poista
  2. "Jos parhaat tekstini eivät syntyisi käsin, pitäytyisin konekirjoittamisessa..."
    Olen huomannut sen, etten osaa ajatella kone sylissä. Ajatukset juoksevat parhaiten kynä kädessä. Pidän myös käsinkirjoittamisesta niin paljon, että en tiedä voisinko luopua siitä, vaikka osaisinkin kirjoittaa kaiken koneella.

    Mitä tulee vihkoihin, niin ymmärrän tuskan. Jokainen projekti vaatii oman vihkonsa, mutta en ole niin tiukka sen suhteen mitä kirjoitan siihen. Enimmäkseen se liittyy projektiin, mutta seassa on myös äänenavauslöpinät. Välillä vihkoon eksyy myös jokin pieni pätkä eri projektista. Yksi vihko on vain helpompi hallita kuin monta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ajatus jotenkin juoksee tosiaan paremmin kynän kanssa. En tiedä mistä se johtuu, olisi mukava löytää joskus tutkimusta aiheesta!

      Ah, pääsisinpä minäkin tuohon, että ei ahdistaisi niin hirveästi, jos tekstit ovat sekaisin. Nyt olen lähes pakkomielteinen erottelija.

      Poista