Kohti parempaa

12.12

Olen pyöritellyt samoja ajatuksia tunteja, tunteja ja tunteja. Haluan kerrostumia, pyöreyttä, elävyyttä ja ennen kaikkea aitoutta. Hoin mantraani ja tarkastelin hahmojani joka suunnasta. Oivallus tuli lopulta kuitenkin ihan toisaalta.

Huomasin vasta tänä aamuna näitä mietteitä teessä huljutellessani, että aikaisemmat kerrokset eivät ole riittäneet ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, etten ole antanut niille tarpeeksi "sivuaikaa": olen vilautellut tärkeitä yksityiskohtia siellä täällä ja luottanut siihen, että lukija näkee kokonaisuuden niistä. Varmasti näkisikin, muttei tietenkään samaa kuin minä. Tajusin, että joudun nostattamaan kirjan toisiksi tärkeintä - kutsuttakoon juonteeksi- juonnetta vankempaan asemaan, sivujuoneksi. Nyt se sama juonne, tietyn elementin sävyttämä kohtausjono, on ollut varmasti muille pelkkä kuriositeetti, vaikka itselleni se on ehkäpä kirjan the juttu tai ainakin tosiaan toisiksi tärkein asia. Joten sitä pitää nyt nostaa hartiavoimin esille.

Saatan myös joutua vaihtamaan painopisteitä tämän takia muutenkin, kuten viime postauksessa ennakoinkin. Mutta olen siitä innoissani, tuntuu, että ehkä nyt se Graalin malja on löytynyt, se puuttuva oivallus, joka muovaa kirjan lopulta sellaiseksi, jollaiseksi sitä aina kaavailin.

Tänään toivottavasti sanoja, vähintäänkin tuon uuden sivujuonen kasvattamista suunnittelupaperilla olemassaolevista palasista kokonaiseksi, muun tekstin lomassa kiemurtelevaksi käärmeeksi, joka on ansainnut paikkansa ja huomionsa.

Enpä ole ollut pariin kuukauteen käsikirjoituksestani näin innoissani!

Olen erityisen kiitollinen siitä, että koin tämän valaistumisen tänään. Se tuntuu lahjalta, kaikista päivistä juuri tänä sateisena mustuuden päivänä, jolloin muistelen kitkeriä jäähyväissanoja, poissuunnattua katsetta ja muistoa viimeisestä kohtaamisesta, jonka ei todellakaan pitänyt jäädä viimeiseksi mutta jäi. Mutta sain nyt tälle päivälle valoa. Toivottavasti se puskee minut läpi kolmen vuoden takaisesta varhaisaamusta, kannattelee jos paha olo yrittää nielaista ja sulkea minut siihen aamuun ja niihin sanoihin ja siihen lohduttomaan lopullisuuteen.

Mikä onni, sanat!

0 kommenttia