Valmistautumista vuoteen 2017

11.29

Olen viime aikoina ollut kyvytön tarttumaan kynään tai asettamaan sormiani näppäimistölle. Pelko on vaivannut. Se jatkuvasti alitajuntaakin nakertava tunne, että jos kirjoitan kirjan nyt loppuun, siitä tulee yksi niistä kliseisistä esikoisista, jotka olisi kannattanut jättää vielä pöytälaatikkoon ja joista lukijan armollisin kommentti on: "Näen kyllä, mihin tässä on tähdätty, mutta..."

En niinkään pelkää sitä, että teksti olisi huonoa - senhän saa korjattua jokaista lausetta erikseen nyhräämällä - mutta jos teksti ei välitä tunteita ja tunnelmia tavalla, jolla olin tarkoittanut... Se olisikin isompi remontti. Ja varmasti sellainen, joka lannistaisi pitkäksi aikaa.

Joten olen viime päivät lueskellut toisen kirjoittajan tekstiä ja käynyt välillä tuijottamassa oman projektitiedostoni punaisella merkittyä luvun otsaketta, jonka alle pitäisi yhdistää luvut 13 ja 15 järkevällä tavalla ennen kuin voin siirtyä eteenpäin muihin murheenkryyneihin. Tuijottelu sen kuin vain jatkuu.

Olen kuitenkin päättänyt, että tähän on tulossa muutos. Kärsin tällä hetkellä kirjoittamisen pakkopullautumisesta, siitä että iloa ei liiemmin ole, mutta eipä asia varmastikaan kirjoittamattakaan parane. Joten ensinnäkin aion kirjoittaa novellin 31.12. mennessä erään lehden englanninkielistä erikoisnumeroa varten. Tuleepa se julkaistuksi tai ei, haluan saada tuon tehtyä. Toisekseen olen päättänyt, että vuodesta 2017 tulee kirjani vuosi. Se vuosi, kun saan projektin koelukijakuntoon ja toivottavasti rundille saakka. Ei enää tekosyitä: juoni on valmis, kaavio tehty, tarvitsee vain uskaltaa kirjoittaa. Joten yritän kirjoittaa 10 minuuttia joka päivä. Yritän myös ottaa tavaksi kirjoittaa päiväkirjaani 5 minuuttia ennen jokaista 10 minuutin kirjoitussessiota, jotta saan kirjoitettua ensin ne pakolliset ympäristöni kuvailut yms. fiilispohjaiset johdattelut kirjoittamiseen alta pois. Katsotaan, lähteekö tämä tapa tuottamaan tulosta (eli konkreettisia sanoja pääprojektin tiedostoon).

Siivitän intoani kuuntelemalla paljon Westworld-sarjan tunnusmusiikkia, joka kuvaa kirjaani mielestäni varsin hyvin. (Tai sitä, miltä sen pitäisi tuntua.) Suosittelen sarjaa kaikille scifin ystäville!

2 kommenttia

  1. Tuo pelko kuulostaa niin tutulta. Se kuulostaa myös siltä, että alkaa olla valmista. Tsemppiä ja valoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi, toivottavasti sielläkin kevät jatkuu tuotteliaasti ja valoisasti! :)

      Poista