Pimeydestä valoon

9.54

Asuessani noin kaksi vuotta sitten Englannissa aloin kehitellä lasten kirjasarjaa. Sitten äitini kuoli ja jätin asian sikseen, kirjoitin ehkä jonkin hajanaisen sivun johonkin aloitusyritelmään, mutta jätin projektin rauhaan pitkäksi aikaa, kun mikään aloitusmalli ei tuntunut sopivalta. Kaipa se vaati kypsyttelyä.

Olen ollut viimeiset pari viikkoa kirjoittamatta, jos päiväkirjamerkintöjä ja yhtä-kahta runoa ei oteta lukuun. Ei ole ollut ensimmäistä kertaa vuosiin tarvettakaan kirjoittaa: on tuntunut, että kaikki mitä haluan sanoa on varmasti jo sanottu, ja on tuntunut suorastaan turhalta yrittää ideoida uusia tarinoita, kun pyörä on jo moneen kertaan keksitty. Joten olen ollut toimettomana ja mulkoillut suunnitteluvihkojani ja -muistikirjojani kuin niiden sivujen valkoisuus olisi syypää kirjalliseen tyhjiööni.

Mutta jostain syystä eilen jotain naksahti kohdilleen, ja aloin varovaisesti tutkia muistiinpanojani lastenkirjasuunnitelmistani. Lisäsin uuden muistiinpanon, sitten toisen. Tänä aamuna jo useita, kiireessä kännykän muistioon, jotta en unenpöpperössäni unohtaisi mitään.

Luomistyö vaatii aina aikansa. Siitä ei näköjään pääse mihinkään. Miten helpottavaa onkaan, kun prosessi on jälleen käynnissä. Nuo väliviikot olivat suorastaan pelottavat ihmiselle, jolla normaalisti tarinaideoita syntyy päivittäin.

Mutta nyt yritän pitää pyörät pyörimässä. Uskoa ja luottaa.

Samalla mietin näin syksyn puskiessa päälle, että kehtaako jo ruveta käyttämään kirkasvalolamppua.

2 kommenttia

  1. Valiviikot ja kuukaudet ovat ihan hirveitä (etenkin silloin, kun ei osaa suhtautua niihin palautumis- ja miettimistaukoina). Minulla on myös ollut koko kesä tällaista aikaa, ja hirveä stressi siitä, ettei tee mitään. Mutta nyt, olen samankaltaisessa tilanteessa: varovasti etenemässä editoinnin kanssa.

    Ehdottomasti lamppu päälle ja d-vitamiinia! Ja tsemppiä prosessiin! :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, on tällaiset taukoilut aika hajottavia - varsinkin, jos tosiaan katoaa suorastaan halukin kirjoittaa, mikä tuntuu varsin luonnottomalta ja lopullisemmalta. :/ Mutta onneksi tosiaan nyt varovaisesti tunnustellen eteenpäin, mukava kuulla, että sielläkin on kone lähtemässä nykien pyörimään. :)

      Tsemppiä sinnekin, kiitos kommentista! :)

      Poista