Sinkoilevat elektronit

17.16

En ole koskenut pääprojektini tiedostoon sen jälkeen, kun löysin kadotetut sivut. Lamaannus kai vain iski. Nyt olen pikkuhiljaa palailemassa sen pariin ja olen etsinyt mielessäni paikkaa uudelle luvulle, jota tarina ja varsinkin hahmot kaipaavat. Ko. luvun näkökulman valinta on tosin ongelmallinen: tämä luku on osoitus siitä, että henkilöhahmoista syntyvät vaikutelmat riippuvat todella paljon siitä, kenen näkökulmasta tapahtumat nähdään. Kaikista viattomin veljeksistä, mukavin ja kunnollisin, on paljastumassa negatiivisemmaksi kuin olin alunperin ajatellutkaan. Taidan ihan vain siksi tarttua hänen näkökulmaansa tässä tapauksessa - hahmosta tulee rikkaampi näiden säröjen myötä.

Suunnittelutyötä tosin hidastavat eniten maallisemmat ongelmat, kuten työt, pro gradun loppuhionta, sekä ylipäätään viivyttely.

Ja se, että olen jälleen kerran kohdannut huomiotani puoleensa repivän tarinaidean. Päähenkilöt piirtyivät mieleeni välittömästi, heidän perheensä ja taustansa, sekä tilanteet, joista tarina ponnistaa liikkeelle. Sitä en vielä tiedä, minne tarina on menossa ja kuinka kauas, mutta tiedän jo nyt, etteivät ko. hahmot jätä minua rauhaan, ennen kuin heidän tarinansa on juonikaaviossa. Saa nähdä, pitääkö tämä tarina kirjoittaa ensin ulos alitajunnasta, ennen kuin pääsen kunnolla takaisin veljesteni pariin pääprojektini tiimoilla. Se olisi toisaalta sopivaa, sillä tuo uusi idea sopisi kuin nenä päähän WSOY:n nuortenromaanikilpailuun. Mutta saa nähdä!

Mutta nyt takaisin töiden pariin...

0 kommenttia