Arkea

13.30

Olen päättänyt alkaa pitämään parempaa huolta kunnostani tänä kesänä, erityisesti sitä ensi syksyn Britannian vaihtoa ajatellen - siellä kun tuskin tulee ruisleipää tai ylipäätään paljoa mitään muutakaan terveellistä (edullisesti) saamaan. Olen tehnyt erittäin tehokasta Callanetics-kotijumppaa (tulokset kuulostavat hurjilta, mutta ovat tosia: kesällä 2011 lähti esimerkiksi omaltakin vyötäröltäni viisi senttiä kolmessa viikossa, kun tein jumpan kolme kertaa viikossa) jo vähän, sekä eilen vedin lenkkarit jalkaan ja lähdin sopivan lämpimälle mutta jo illan viilentämälle lenkkitaipaleelle. Kilometrejä ei tullut vielä kuin ehkä noin kolme-neljä ilman taukoa, mutta luotan siihen, että nyt jos rupean tätä lenkkeilyä enemmänkin harrastamaan, niin saan vedettyä kohta tuon koko lenkin kotiovelta kotiovelle ilman, että laiskuus voittaa välissä. Hengitysrytmi on onneksi taas löytynyt, vielä kun pääsisi eroon keskivartaloa kiusaavasta pahasta olosta, niin ehkä se siitä. Lentopallossa nuorena telottu polvi ei onneksi valitellut kertaakaan, ehkäpä vauhti ja kuormitus oli siis ihan sopiva.

Lenkin jälkeen meinasin kopsahtaa nenälleni eteisessä, kun jalka ei tahtonut nousta kynnyksen yli, mutta kyllä se siitä. Muistin venytellä, joten tällekin päivälle tuli hyvin kävelyä tehtyä ilman tuskia, vaikka illalla lenkin jälkeen vielä oletin kuolemaa tänään tekeväni. Venyttely lenkin jälkeen kannattaa!

Pitäisi lukea perjantai-iltapäivän tenttiin, mutta kun olisi niin paljon muutakin mielenkiintoista luettavaa! Olen hamstraaja kirjastossa, en voi sille mitään. Mutta noh, sitten kun pääsen tästä tentistä eroon, voin lukea taas vaikka kirjan päivässä parissa jos siltä tuntuu - seuraava tentti on vasta parin viikon päässä. Onneksi tämä tenttikirjakaan ei ole niin puiseva tosiaan kuin mitä uumoilin aluksi.

Kirjoittamista ei ole tullut tehtyä moneen päivään. Sinänsä huolestuttaa, sillä kuukausi lähestyy loppuaan ja siten koittaa pääprojektilleni pitkä pakollinen loma - joka toivottavasti ei johda sitten siihen, että syksyllä jumitan samalla tavalla kuin tuossa joululoman jälkeen. Mutta toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Toisaalta voihan tehdä ihan hyvääkin kirjoittaa välissä jotain muuta.

Vaikka kyllä tässä V:ssäkin näköjään rikollisuus on tietyllä tavalla esillä. Olenkohan lukenut liikaa jännitys- tms. kirjoja vuoden aikana entiseen kiintiööni (yksi viidessä vuodessa tms.) nähden?

Nyt vihannessosekeittoa, Salaiset kansiot -videolle naureskelua, minkä jälkeen takaisin lukemaan, toivottavasti sitä tenttikirjaa. Ai niin, ja tässä ruoan lämpiämistä odotellessani hykertelen sille, miten viimeinkin jääkiekon asiantuntijapuolellakin todetaan sama, mitä olen huudellut tässä jo yli viikon Leijonien rännitaudista. Hyvä, Ara!

0 kommenttia