Alkuviikon starttivaikeuksia

14.40

Ei nyt oikein taas lähde. Mikään. Pitäisi tehdä kaikennäköistä, niin esseetä kuin V:n suunnittelua, niin pääprojektin työstämistä kuin suursiivoamistakin, mutta sisällä on vain suuri ahdistusmöykky ja pyöritän peukaloitani, kun mikään ei onnistu, vaikka hommiin ryhdyn. Kursori hyppii, lisään sanan, poistan kaksi. Toinen maanantai heti perään?

Iltapäivällä lisää kiekkoa (sai viime kerran taklaaja lopulta pelin jälkeen rangaistuksen, joku roti sentään näköjään, vaikka paljoapa jälkikäteinen rangaistus lohduttaa), minkä jälkeen ystävä tulee kyläilemään. Ilta menee siis oletettavasti putkeen, pitäisi vain saada tätä päivän urakointia kuntoon ja sanoja paperille.

Ehkäpä asianmukainen tunnelmointi kyydittäisi takaisin tarinoiden lähteelle?


//edit. Näin illalla epäilen taas kesän suunnitelmia, V:tä tarinana. Tiedän, että nämä kalvavat epäilykset johtuvat vain siitä, miten alussa suunnittelussa olen - hälvenevät varmaan kunhan saan konkreettista juonisuunnitelmaa aikaiseksi - mutta hmm. Yhtäkkiä kolme kuukautta tuntuu lyhyeltä kirjoitusajalta. Taidan kiskaista heinäkuussa nanolla valmiiksi ja elokuun editoin. Kun nyt saisin vain sen juonisuunnitelman tehtyä...

Yhtäkkiä mietityttää myös se, onko joku kirjoittanut tällaisen kirjan ennenkin. Veikkaisin, että kyllä. Täytynee tarkistaa. Äh. Tämä ei ole todellakaan hyvä päivä.

Vaikka Leijonat pelinsä voittivatkin. Hyvä pojat! Nyt kun saataisiin Granlundia yms. NHL:stä vielä mukaan, eli hävitkää NHL-jannut ensi yön ratkaiseva pelinne siellä Jenkkilässä, että pääsette kotimaanne joukkueen varmalta tappiolta Minskiin pelastamaan. Vielä nimittäin puuttuu MM-tason vauhtia ja tekemisen meininkiä, pärjätään kyllä niin kauan kuin vauhti on leippoisaa, mutta kuten nähtiin Venäjä-pelissä, eipä kärkikahinoissa tyydytä kuvioluistelua enää pahemmin harrastamaan... Tänään kävi tuuri ja Saksa tyytyi kauniiseen valssimaiseen kaukalon päästä-päähän seilaamiseen rauhallisessa temmossa, mutta kuten sanottu, tuuri loppuu luultavasti hyvin lyhyeen. Nyt tarvittaisiin peli-intoa ja varmuutta, jota esimerkiksi Granlund ja Koivu voivat nuorille MM-kisoissa tällä hetkellä valssaaville kollegoilleen tuoda. Venäjän tai muiden kärkijoukkueiden lyömiseen kun vaaditaan tosiaan vahvaa taistelumeininkiä ja intoa, jota Saksa-pelissä saatiin maalien jälkeen - maalien, joita kärkiporukat eivät varmasti anna Leijonien tunnelmannostattajaksi alennettuihin hintoihin. Nyt on meno vielä aivan liian tunnustelevaa, jos MM-mitaleja meinataan Suomeen tuoda.

2 kommenttia

  1. Heheh, ihana nähdä miten vannoutunut kiekkoseuraaja olet. :D Lätkän mm-kisat nostattavat totisesti tunteita pintaan. Itse pelkään katsoa pelejä, koska joka kerta kun olen television ääressä, Suomi häviää (Saksa peliä en katsonut, ja tattadadaa katsokaa mikä oli lopputulos!). Pysyttelen siis mieluusti pelkän Tulosruudun varassa.

    Älä anna alkuvaiheen epäilysten kalvaa mieltäsi V:n suhteen! Itse aloitan tarinat monesti siitä lähtökohdasta, etten tiedä tarinasta muuta kuin pari pääpointtia. Kyllä se siitä itsekseen kehittyy. Kaikkea voi korjailla myöhemmin. Nano-tyylisessä kirjoittamisessa on juuri se hyvä puoli, ettei se jätä aikaa epäilyksille. Suosittelen kokeilemaan sitä tosiaan, jos V:n tarina ei muuten ota lähteäkseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah, uskoisitko jos kertoisin, että olen vasta kolmansia MM-pelejäni seuraamassa, ja tämäkin kerta on ensimmäinen, kun katselen pelejä näin alusta asti - olen siis elämäni aikana nähnyt ehkä 10 ottelua. :D Olen helposti innostuva ihminen, joten nyt kun olen päässyt vähän lätkästä jyvälle, intoudun jo pelejä seuraamaankin. :) Ensimmäinen noin suurinpiirtein kokonaan nähty lätkäpelini oli Suomen MM-kulta, näin ottelusta kaksi viimeistä erää muistaakseni - ja vaikka en silloin vielä lätkää tosiaan ollut katsonutkaan ja inhosin koko lajia pelkästä periaatteesta, niin kyllä sitä vain tuli hurrattua ja taputettua yksin huoneessani Suomen voittaessa. Kämppisten suureksi ihmetykseksi. :D

      Mm... V:n kohdalla kalvaa vielä nekin epäilykset, että osaanko kirjoittaa tällaista kirjaa. Noh, ei auta kuin kokeilla! Kun vain löytäisi nyt aikaa ja intoa molemmille projekteille esseen lisäksi... Kuukausi käy jo puoltaväliä inhottavasti....

      Poista