Sillä oli reikäiset verkkarit ja onnellinen virne

10.07

Rauhoituin eilen onneksi sen vaihtostressin suhteen. Ainakin vähäksi aikaa. Löysin uudet kurssit, joka ovat nekin miellyttäviä, ja toivon, että saan pitääkin ne. Menen tänään hakemaan allekirjoitukset papereihin ja toivon, että olen täyttänyt paperit oikein. En usko että olen, mutta toivotaan. Hengittelen syvään. Kyllä tämä tästä.

Eiliseen toi riemua hyvän ystävän kanssa lounastamisen ja kahvittelemisen lisäksi palaute, jonka sain koelukijaltani romaanini ensimmäisistä n. 90 sivusta. Siitä riittää riemunaihe tällekin päivälle. Mukana oli vain pientä kritiikkiä - ja olen varma, että ko. henkilö jos kuka oli rehellinen - ja muutenkin reaktio oli yllättävän positiivinen. Nauroin ihan ääneen, kun kuulin, että hän oli pitänyt luvusta, jota itse taas olen kironnut alusta saakka ja joutunut pyörittelemään enemmän kuin muita yhteensä. Ilmeisesti työ on kannattanut?

Nyt on sellainen jännä odottelun fiilis. Jumitan edelleen samassa luvussa kuin olen jo ainakin kuukauden jumittanut, mutta nyt suunnittelen sen toteutusta kuitenkin ihan uudella otteella ja innolla - on valtava ero tunnelmassa, kun nyt tiedän, että kirjani itse asiassa voisi kiinnostaa ja kelvata, sen sijaan että arvuuttelen itse päässäni vaa'an kallistuvan lähinnä negatiivisen tuomion puolelle. Kivi vierähti sydämeltä. Tietenkin koelukijoista vasta ensimmäinen on nämä ensimmäiset luvut nähnyt, mutta olen aika varma siitä, että hänen mielipiteensä voisi olla muidenkin koelukijoiden ainakin yleisfiiliksen suhteen.

Pelkäsin etukäteen, että kritiikkiä olisi vaikea ottaa vastaan. Ehkä siksi, koska ensinnäkin tämä kertomus on se esikoiseni, lapsokaiseni, ensimmäinen romaani, jonka olen koskaan saanut kerrottua alusta loppuun, ja toisekseen ajattelin sitä kritiikkiä tulevan murskaavana tsunamina sähköpostin täydeltä. Mutta hyökyaaltoa ei tullutkaan, pienet pistotkaan eivät tehneet minkäänlaista jälkeä. Tietenkin voi olla, että johtui vain siitä, että olivat olleet odotettuja kommentteja, joita olin miettinyt jo itsekin, mutta haluaisin myös ajatella, että nahkani olisi jo vähän kovempi. Tai ehkä syypää oli silkka intoni: palautteen saaminen oli taas aika huumaavaa. Varsinkin, koska en ole saanut vain muutaman sivun prologia lukuun ottamatta sitä vielä kertaakaan tästä työstä - olin sisäisesti kuin pikkulapsi lelukaupassa. Addiktoivaa, harkitsin jo yhden hullun hetken lähettäväni saman pätkän kaikille muillekin ihan vain saadakseni lisää vettä riemuni myllyyn.

Mutta rauhoituin sitten. Nyt tosiaan kiertelen ja kaartelen seuraavaa kirjoitettavaa lukua kuin kissa kuumaa puuroa. Näykin, yritän asetella oikeisiin uomiinsa. Ongelmana on vain se, että en tiedä yhtään miten kohtauksen toteuttaisin - alkuperäisenä ideana oli pistää perheen miehet viettämään ilta tv:n edessä jalkapalloa katsellen ja puhellen siinä samalla niin, että yksi ilmoittaisi ilouutisen, toinen reagoisi siihen vähän hassusti ja kolmas miettisi epäluuloisena, mikä sitä toista oli riivannut. Mutta taitaa olla vähän liian rauhallinen toteutustapa, ehkä - vaikka haluankin pysytellä enemmän literary fictionin kuin esim. jännityksen puolella, en kuitenkaan halua, että pojat vain istuvat keskustelemassa jatkuvasti ja heilahtavat sitten välillä liikenteeseen. Toisaalta kyllä se keskustelukohtaukseksi menee joka tapauksessa, että ehkä pitäisi vain ottaa ja kirjoittaa ja mutista sitten jälkikäteen... Ah, aivojumppaa! Se melkein paras osa kirjoittamisessa.

Aion tänään saada luvun ensimmäisen luonnoksen kirjoitettua. Ehkä sitten lähtisi peli kulkemaan taas ihan uudella tavalla.

 

Kuuntelen hassua musikkia tänään. Tämä soi myös silloin, kun keksin tätä ongelmalukua seuraavan luvun puitteet. Virnistelen jo valmiiksi, en jaksaisi millään odottaa pääseväni siihen käsiksi. Ette ehkä ylläty tuota biisiä kuunnellessanne, kun kerron, että baaritappelua on luvassa? Elokuvassa tämän kappaleen kertosäe soisi ehdottomasti sen kohtauksen taustalla. Tadadadata, tadadadata...

Kyllä, luvassa jotain, mikä näyttää vähän tältä:

Gif
Hmm. Ehdottomasti täytyy päästä tästä jumitusluvusta yli.

0 kommenttia