Projekteja

12.30

Tänään olen nauttinut puikkojen kilkuttelusta ja lankojen pyörittelystä. Kyllä, arvasitte oikein! Tunnustaudun käsityöihmiseksi. Jälleen. Olen ehkä joskus aikaisemminkin asiasta maininnut?


Tältä näytti torkkupeitto alkutekijöissään aikoinaan. Nykyään on jo työn edistymisen myötä isompi. Eilen jatkoin urakkaa pitkästä aikaa, tarkoituksenani on  nyt sitten saada syksyllä mukaan Britanniaan lämmikettä yksinkertaisia ikkunoita ja vasta lokakuussa päällelaitettavia kylmiä pattereita vastaan. Peiton reunat kuvassa näkyvällä värijärjestyksellä, sisäosa taas niin, että neliön sininen ja harmaa vaihtavat paikkoja. Kuvio ja värit ovat omaa päähänpistosta, en ole ohjeita mistään napannut. Ainoastaan tuon ns. isoäidinneliön ohjeet poimin kirjasta. Suosittelen kokeilemaan peiton tekemistä, todella mukavaa ja yllättävän nopeaakin puuhaa!

Kehtaisikohan tänään ottaa käsityöt luennolle mukaan? Ehkä en, on kuitenkin sen verran pieni ryhmä pöydän ympärillä... Pihkura.

Eiliseen riemua toi kirjoittaminen - vaan ei omani. Pilkunviilaajan ja avustajan rooli on lähes yhtä mukava kuin oman työnkin työstäminen. Aivoriihet kirjoittamisesta ovat parhautta. Ah.

Nyt kun päästiin asiasta kirjoittamiseen taas vaihteeksi, voisin tiedustella, onko monikin muuten osallistumassa ensi kuun Camp NaNoWriMoon? Itse leikittelen ajatuksella - mutta lähinnä saadakseni vain romaanini editointiin vauhtia. Eli uutta romaania en alkaisi kirjoittamaan, työstäisin vain nykyistä n. 10 000 - 20 000 sanan verran. Heinäkuussa voisinkin taas osallistua ihan uuden projektin voimin - olisi syksyn kisaan kesän aikana materiaalia saatava aikaiseksi...

2 kommenttia

  1. Kyllä vain, täällä on yksi osallistuja! En ole vielä päättänyt täysin kirjoitanko 10 000 vai 20 000 sanaa, mutta se on varmaa, etten ainakaan yhtään tuon enempää. Minulla on kova kiire koulutöiden kanssa, joten luova kirjoittaminen jää tämän kevään osalta vähemmälle. Campiin toki kuitenkin osallistun näin kevyessä mielin. En aloita uutta käsikirjoitusta, vaan editoin vanhaa. Luin jostain, että 1 tunti editoimista vastaisi 1000 kirjoitettua sanaa. Ihan kiva ajatusmalli. Toisaalta, jos aion tehdä editoimaani kässäriin lisäyksiä (kuten nyt vahvasti näyttäisi siltä), voin toki laskea sanoja normaaliin malliin.
    Joka tapauksessa Campista en aio ottaa stressiä. Joko se onnistuu tai sitten ei. 10 000 sanaa ei kuitenkaan pitäisi olla mikään mahdoton tehtävä. :D

    Ihana harrastus sinulla muuten! :) Itse olen toivoton mitä käsitöihin tulee (olen hyvin etevä realistisissa lyijykynäpiirustuksissa, mutta siihen se taiteellinen puoli sitten jääkin) ja muistan työntäneeni kaikki virkkuutyöt aina äidin käsiin, kun koulussa piti tehdä jotain. Tykkään kuitenkin siitä kilkattavasta äänestä, joka puikoista syntyy. Luennoillani käy pari sellaista ihmistä, jotka virkkaavat/neulovat samalla kun kuuntelevat opetusta. Jotenkin tosi rauhoittavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, minullakin osuu huhti-toukokuulle kolme esseetä, joten ei siinä 50 000 sanan urakoita vedellä. :D

      Minä taas kadehdin piirtämistaitoasi! Osaisinpa itsekin! Piirtelin joskus nuoruudessani satunnaisesti, mutta en tarpeeksi, pitäisi aktiivisesti ruveta harjoittelemaan, jos haluaisi taitojen oikeasti kehittyvän. :)

      Poista