Paluu lomilta

11.36

Ah, se ihana tunne, kun pää on jälleen täynnä vain romaaniani ja siihen kohdistuvia suunnitelmia ja odotuksia. Olin jo melkein unohtanut kuinka huumaava tunne tämä itse asiassa onkaan; marraskuussakin tästä oli lähinnä riesaa, kun olisi pitänyt keskittyä niin paljon isoihin yliopistojuttuihin, joilta NaNo vei kallista aikaa. Mutta nyt saan nauttia tästä vapaammin ilman paniikilta haiskahtavia sivutuntemuksia. Tai no, ainakin aion nauttia tästä vapaammin!

Hahmot alkavat hitaasti lipua takaisin rikospaikalle. Näen jo horisontissa veljeskolmikon keskimmäisenkin, joka on itsepäisesti marraskuun jälkeen pysynyt kauimmaisena ja lähtenyt lipettiin aina kun olen kuvitellut saaneeni hänestä viimeinkin otteen. Uhkailen nuorimmaisen vallankaappauksella, jos pääpäähenkilö ei suostu suosiolla yhteistyöhön - eikä uhka ole varsinaisesti edes tyhjä, kun ottaa huomioon, miten J. on kaapannut tietoisuuteni viime päivinä aika kokonaisvaltaisesti. Hänen tarinansa alkaa muotoutua toivottavasti lopulliseen muotoonsa, nyt vain enää tarvitsee istuttaa yksityiskohdat lukukohtaiseen suunnitelmaan ja käydä sen jälkeen vanhimman kimppuun. Häntä en olekaan haastatellut kunnolla sitten lokakuun. Hän on jotenkin hankalan helppo hahmo: tuntuu niin tutulta jo valmiiksi, että olen tainnut laiminlyödä tutustumisprosessin hänen kanssaan. Mutta ehkä nyt on aika päästää hänet ääneen.

Kaikilla isoveljillä on maristavaa pikkuveljistään, eikö vain?

Nyt vähän ääntämisharjoittelua englannin parissa ennen päivän luentoa: ääneen lukiessa käsikirjoituksesta bongailee virheitä tai tökeryyksiä, jotka eivät luettuna välttämättä mielensisäiseen korvaan tartu. (Lisäksi on aika hienoa kuulla kirjaansa luettavan, tuntuu todellisemmalta, vaikka lukija olenkin vain minä. Suosittelen kokeilemaan!)

Ps. Lukemisesta puheenollen: Haksahdin eilen pitkästä aikaa Book Depository -nettikirjakauppaan ja huomasin klassikoitakin lähtevän alle neljän euron (huom, ko. kirjakaupassa ei ole kuljetus- yms. maksuja!). Tällä kertaa silmäni sattuivat kuitenkin himoitsemani uutuuskirjan lisäksi erääseen erikoisempaan tuttavuuteen, osastolla jonka olemassaoloa en ollut aikaisemmin huomannut ja jonka suurkuluttajaksi varmastikin ryhdyn. Laitoin heti tilauksen vetämään. Kerron myöhemmin mitä haaviini jäi jahka paketti kätösiini saapuu, nyt haluan todeta vain sen surullisen (tai iloisen!) tosiasian, että tarvitsen kolmannen kirjahyllyn. Milloinkohan olisi varaa ostaa sellainen hieno vitriinillinen?

0 kommenttia