Fine misshapen, made up fantasy

9.17

Eilinen tuli levättyä. Tänään olisi tarkoitus käydä paitsi yliopistohommiin käsiksi mutta myös ehkä laittaa taas kirjoituspuolenkin pyörät pyörimään. Siihen draivia antoi viime yö ihan mukavasti: näin erittäin todentuntuista unta tänään Yle 2:lla näytettävästä Sherlock-jaksosta. Ihmettelin herätessäni, miten ihmeessä parista kohdasta ei ollut jo tehty Tumblr-sivustolle blogien keskuuteen kulovalkean lailla leviäviä gif-kuvasettejä.

Meni itse asiassa varmasti puoli minuuttia ellei jopa kokonainen, ennen kuin hoksasin, että näkemäni jakso olikin ollut kokonaan unta, ei vain unessa nähty uusintaesitys todellisesta jaksosta.

Fanfictionin kirjoittamisen paikka?

Tätä pohtiessani nautitaan aamupalaa. Kokeilin alkuviikosta laittaa kananmunan leivän päälle ja totesin, että pidänkin tästä ennen niin vastenmielisestä yhdistelmästä itse asiassa valtavasti. Aamiaiseni on siis tällä viikolla näyttänyt kutakuinkin tältä:


Tätä yksinkertaisemmaksi ei resepti enää voi mennä: 8 minuutin kananmuna rikottuna ruisleipäviipaleelle (en käyttänyt levitettä), päälle runsaasti suolaa sekä hieman mustapippuria. Sipulijauhekin soveltuu annokseen mainiosti. Vieressä lasissa kyytipojaksi vitamiinijuoma.


Eikö olekin ihanaa, miten aamu valkenee jo yhdeksän jäljestä? Talvessa vihaan eniten pimeyttä, sitä miten pahimmillaan saa tallustella yliopistolle säkkipimeydessä, lounasaikaan nähdä vilauksen aurinkoa siirtyessään syömään ja takaisin luennoille, ennen kuin iltapäivällä taas aurinko laskeutuu ja kotimatka tehdään pimeydessä kuin varkain. Vähemmästäkin on mieli apeampi kuin tavallisesti!


Tänään voisin suunnata jo näin aamupäivällä kävelylle. Sen jälkeen on hyvä keskittyä kirjoittamiseen. Minulla on jostain syystä tunne, että tänään eräät karkuteillä olleet herraskaiset voisivat tehdä paluun ja käydä tervehtimässä pitkästä aikaa. Saisinkohan heidät nalkkiin ja vangittua taas romaanini sivuille tarpeeksi pitkäksi aikaa, jotta saisin heidän tarinansa vietyä päätökseen tämän kuukauden puolella? Toivotaan!

Suomen Euroviisu-ehdokkaaksi valikoitui rokkibändi Softengine. Ihan hyvä valinta - ei olisi mielestäni Mikko Pohjolallakaan ollut mahdollisuuksia voittoon, joten käytännössä valinta näiden kahden vaihtoehdon väliltä oli tasoa "ihan sama":  Softengineakaan ei tarvitse hävetä mielestäni, sillä biisi on rakennettu todella ammattitaitoisesti, jotkut huippubänditkin saisivat ottaa oppia - aina kun kuvittelee, että kappale on nyt jäämässä junnaamaan samaa, heittävät pojat kehiin jonkun uuden elementin tai kikan, jolla kappale uudistuu vähän toisenlaiseksi soundillisesti. Kelpaa! Taitaa itse asiassa lähteä kuunteluun tällaisina aurinkoisina aamuina ihan muutenkin kuin Euroviisuja fiilistelläkseni, tuntuu sopivan energiseltä, sopii hyvin White Lies-, Coldplay- ja The Cinematics -bändien kaveriksi tiettyjä tunnelmia korostamaan. Minulle aurinkoiset aamut ovat yleensä tällaisen musiikin fiilistelyhetkiä.


0 kommenttia