Pieniä ilonaiheita, osa II

18.15

Pienet ilonaiheet jatkuvat tälläkin viikolla:

  •  Huomenna peli-ilta kavereiden kanssa. Pitää tosin sitä ennen tiskata ja siivota ja keksiä miten tuon imurin saa toimimaan pölypussin epäonnistuneen vaihtamisen jälkeen, mutta pikkuvikoja.
  • Löysin Nordqvistin Jouluteetä kaupasta! Jes! Tee on paras, jota olen tähän mennessä maistanut, mutta sitä saa valitettavan harvoin ja valitettavan harvasta kaupasta. Vein viimeisin paketin, ei hävetä.
  • Sain kuin sainkin tiistaiksi esseen tehtyä. Oli kyllä surkein sepustus ikinä, mutta olen silti ylpeä, että sain ylipäätään palautettua. Huomasin myös ristiriitaisia tunteita aiheuttavasti, että en näköjään osaa kirjoittaa enää esseetä, joka on alle kymmenen sivua - varsinkaan aiheesta, joka kiinnostaa kovasti (ei, en mennyt yli sanarajan, mutta tulos oli kyllä sen mukainen - niin pintaliitämistä koko teksti että huhhuh). Kirottu tai siunattu olkoon yliopiston tarjoama akateemisen kirjoittamisen koulutus, joka opettaa analysoimaan viinin makusävyjä eikä tyydy toteamukseen "No oli se ihan hyvää mutta parempaakin varmaan sais".
  • Näyttää uhkaavasti siltä, että tylsänä alkaneesta käännösteknologian kurssista olisi jopa jotain hyötyäkin jossain vaiheessa - kurssiaikataulu lupaili mukavasti eri käännösohjelmiin tutustumista ja sitä vaihetta odotan jo innolla, vaikka toki monet jo tuttuja ovatkin. Mutta harjoittelu ei koskaan ole pahasta!
  • Jännittelin ennen eilistä kovastikin saksan tekstin ymmärtämisen kurssia, koska tiesin että teksteistä tultaisiin keskustelemaan saksaksi ja minunhan suullinen saksani on aika surkeissa kantimissa, kirjallinenkin on aika lapsenkengissään tai ainakin sinne taantunut. Onneksi kurssilaisten taustat kuitenkin vaihtelevat näköjään rajusti alkeiskurssilaisista vuosia saksassa asuneisiin, joten löysin paikkani enkä hävennyt itseäni ulos kurssilta jo ensimmäisen tunnin jälkeen. Toki pitää katsoa miten tämä tästä lähtee rullailemaan, mutta ainakin vielä olen positiivisin mielin liikenteessä!
  • Tänään alkoi kauan odottamani proosan analyysi -kurssi kirjallisuustieteen puolella ja ilokseni voin todeta, että vaikka työmäärä tuleekin olemaan melkoinen (ainakin yhdistettynä kevään muuhun työn määrään), niin jo tämä ensimmäinen luento nyrjäytti vähän maailmaani toiselle kantille ja tuntuu, että tästä tulee oikeasti kivaa.
Onko oikeasti voinut käydä niin, että kaikki kevään kurssini ovat jolleivät sentään mukavia, niin ainakin suhteellisen mieluisia? Noh, ei ehkä pitäisi riemuita vielä, eihän tässä ole vasta kuin ensimmäisillä tunneilla istuttu ja kotonahan pitäisi jaksaa tehdä töitä hartiavoimin. Ei siis vielä hurrata. (Ollaan vaan optimistisia.)

Alan pikkuhiljaa väsätä vaihtohakupapereita kuntoon. Pitäisi kuitenkin lähettää vielä koordinaattorille viestiä siitä saanko opiskella hänen mielestään näitä ja jos saan, niin meneekö vapaisiin opintoihin vai minne tai saisinko muodostettua näistä jonkun oman sivuaineen, kun samaan aihepiiriin kuuluvat vaikka eri ohjelman alla kurssit kulkevatkin. Täytyy tiedustella.

Vaan nyt lukemaan Angela Merkelin uuden vuoden puhetta...

0 kommenttia