Kun aivotoiminta jumiutuu

20.40

En ole saanut aikaiseksi oikeastaan mitään moneen päivään. Ajatukset poukkoilevat päässä ja stressiä kertyy: kaikkea joko pitäisi tai haluaisi tehdä mutta jotenkin tunnit kuluvat, musiikki pauhaa eikä siltikään mitään tapahdu. Hmph! Kaikkein turhauttavinta tämä on ehdottomasti kirjoittamisen osalta: tuijotan valkoisuuden meressä hyppivää kursoria ja kiroan katkerasti sitä päivää, kun päästin hahmoni talvilomille. Eipä ole hunsvotteja sen jälkeen näkynyt, missä lienee kirmaavat. Tai ehkä tajusivat tarinansa päätyvän pian painoon ja päättivät heittäytyä hankaliksi, piiloutua johonkin mielen peräsopukkaan ja leikkiä kuollutta? Either way, eipä ole jäpiköistä kuulunut sen jälkeen. Alkaa tuskanhiki jo pukata pinnalle viikkojen vyöryessä kuin vanha kunnon kaitafilmi. Pitäisihän tässä nimittäin muutakin saada aikaiseksi, ja koelukijatkin varmaan jo naputtelevat kynsiään pöydänkanteen.

Noh, ehkä se tästä.

Yritän saada ensi kerralla aikaiseksi asiaa kääntämisestä - sunnuntaina nähtiin nimittäin televisiossa harvinainen tapaus monessakin suhteessa mitä tekstityksiin tulee, tapaus joka aiheutti sen, että karjahtelin tuskasta ja turhautuneisuudesta täällä asunnossani (varmasti naapureiden valtavaksi riemuksi) ja lähetinpä lopulta aika tulikivenkatkuistakin palautetta menemään asianosaisille. Joskus on laitettava jalka maahan, niin kuin englanniksi sanottaisiin, ja vedettävä raja siihen, mikä voidaan niellä itsekseen jupisten ja mistä saa jo huomauttaa. Mutta siitä lisää myöhemmin!

Nyt lukemaan vuorotellen proosa-kurssin materiaalia ja omaa tekelettäni, jos vaikka edes yksi jässiköistä tulisi moikkauksia jonkun puun takaa huutelemaan. Bloody bastards...

2 kommenttia

  1. Ah, hahmojen karkailu on tuttu tunne. Vedän heidät yleensä silloin niin iholle kuin vain voin ja kirjoitan jotain, edes tajunnanvirtaa, löytääkseni heidät taas. Onnea metsästykseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vinkkejä saa antaa jos löytyy, ovat jotenkin ihan kadoksissa. :( Huoh.

      Poista