Jouluviikkoa

23.04

Sain viimeisetkin käännökset pakettiin sunnuntaina 22. joulukuuta ja pääsin joululomille. Tuntui hyvältä. Otin kainaloon ensimmäisen Harry Potter -sarjan kirjoista (koska parempaa joululukemista ei taida olla) ja perheen kissan ja kaivaiduin suklaan ja muiden herkkujen kanssa sängyn pohjalle.

Meni peiton alle itse, en huijaa.
Jouluviikon ohjelmaan kuului myös luonnollisestikin viimeisten lahjojen pakkaamista ja muuta jouluun kuuluvaa puuhastelua. Poitsu on edelleen varsin osallistuvaa sorttia.

Taisikin käydä jo selväksi, että meillä diggaillaan luolista yms. pesämäisistä rakennelmista?
Aatto meni ohi aika huomaamatta. Meillä ei harrasteltu tänä vuonna mitään ylimääräistä jouluohjelmaa tms, mikä toisaalta kävi itselleni ihan hyvin näinkin - minulle oli tänä vuonna tärkeää se, että saan pitää joulun tunnelman ja fiilistellä rauhassa olohuoneen ihanista jouluvaloista, tunnelmallisesta punaisen kankaan ja tumman puun yhdistelmästä. Joulukonserteista kera kissan kuorsauksen.


Lahjat olivat mukavia ja ruoka hyvää. Kelpasi.

Nyt mielessä siintää sen sijaan jo uuden vuoden vietto. Se kun tulee tosiaan tapahtumaan Lontoossa! Su-ma -yönä lähtö Turusta kohti Helsinkiä aamulentoa varten, siispä huomenna ja ylihuomenna olisi tarkoitus siivota, pestä pyykkejä, pakata ja valita sopiva matkalaukku matkaa varten (valitako pieni ja kätevä laukku, joka luultavasti estäisi tehokkaasti tuhlailun, mutta toisaalta, ison saa kerrankin ottaa lipun hinnalla ruumaan ja olisihan se mukavaa voida ensimmäistä kertaa ostaa tuliaisia ihan kunnolla. Argh, dilemma!). Voisin myös fiilistellä reissua Sherlock-jaksoilla tai muilla Lontooseen liittyvillä tapauksilla. Love Actually -elokuva tulee ainakin katseltua huomenissa, koska se nyt vain kuuluu jouluun ja Hugh Grantin tanssiesitys pitää nähdä vähintään kerran vuodessa.


Asiasta brittiläiseen, tänään palasin joulun vietosta kotiin ja katsoin kuntoon rahapussini sisällön. Lajittelin eurot ja punnat och så vidare. Palasin jälleen kerran samojen pohdintojen pariin kuin aina Brittilään suunnatessani:


Kuvassa kolikot arvokkaimmista pienimpään: punnasta yhteen pennyyn. Ja katsokaa nyt noita! Isoin on 50 pencen kolikko, pienin kymmenen. Välikokoja löytyy, kuten kuvasta näkyy. ...Missä siis logiikka? En ymmärrä! Painonkaan perusteella ei päästä puusta pitkään, sillä vaikka punta onkin kolikoista se tuhdein, systeemi kaatuukin sitten heti sen jälkeen, sillä köyköisyydestäkään ei näille johdonmukaista arvosysteemiä voi löytää. Mutta toisaalta, ehkä tämä on vain osa brittiläisen rahasysteemin viehätystä - turistin tunnistaa aina siitä, että käyttää seteleitä milloin vain voi ja loput maksetaan punnan ja puolen punnan kolikoilla, koska eihän tuosta systeemistä ota suomalainen euroon tottunut Erkkikään selvää. Mutta ei se mitään, tuleepahan oikeaa reissun tuntua, kun joutuu valuutan kanssa vatvomaan ja panikoimaan kassajonossa ostoksiensa maksamisesta etukäteen jonkin muunkin kuin pelkän vieraan kielen vuoksi. Seikkailumieltä kehiin!


Eipä tässä sen ihmeempiä. Kolme päivää jou... reissuun on!

Tähän loppuun vielä Sherlockin kolmatta kautta enteilevä joulun minijakso, ihan vain näin tarpeettomaksi tunnelmannostattajaksi (ihanaa, alle viikko enää!).

0 kommenttia