Joulukuuta

17.05

Viimeinen tentti on huomenna. En ole vielä edes aloittanut lukemista, mutta koska kyseessä on saksan alkeet, niin tämän illan rutistuksen pitäisi riittää kyllä ihan hyvin (muuten alan huolestua jo itsekin omasta reikäpäisyydestäni). Sen sijaan olen omistanut päivän viimeisille jouluostoksille, sekä HUK-tutkintotodistuksen saamiselle. Opintopäällikkö lupaili, että saisin valmistumispäiväkseni 31.12.2013, vaikka todistus itse olisikin noudettavissa vasta tammikuun toisella viikolla. Tämähän passaa - jälleen yksi lisäkohta listaukseen siitä, miksi vuoden vaihteesta tulee luultavasti mieluisin juhlapyhä miesmuistiin.

Kirjoittaminen ei ole oikein sujunut. Taidan ihan suosiolla todeta, että menee esi-editoidun version valmistuminen vasta tammikuulle - olen tässä joulukuussa saanut aikaiseksi läpilukemista, pikkuvirheiden korjailua, suunnitelmien tekoa ja konkreettista kirjoittamista puolen uuden luvun muodossa. Senkin luvun kirjoittaminen tyssäsi siihen, kun menin lukemaan mitä olin aiemmin kirjoittanut ja totesin, että pitääköhän koko homma kirjoittaa uusiksi jo pelkästään kirjoitustason tähden.

Sen illan fiilikset.
Mutta noh, ehkä olin vain ylikriittinen tuona iltana. Katsotaan myöhemmin uudestaan asiaa tällä viikolla jahka ehdin.

Tällä viikolla pitäisi nimittäin saada valmiiksi viimeiset tämän kuun käännökset sekä käsityöpohjaiset joululahjat. Tulee ehkä vähän kiire, mutta sitähän parempaa motivaattoria ei ole, joten eletään toivossa, että kaikki valmistuu ajoissa.

Vielä tähän loppuun pieni pohdinta fanfictionista, joka on ollut tapetilla Internetissä viime päivinä johtuen siitä, miten feministiksi itseään tituleeraava Caitlin Moran meni käytännöllisesti katsoen pakottamaan Benedict Cumberbatchin ja Martin Freemanin lukemaan yleisön edessä ääneen Sherlock-ficin, jonka luonteen voitte kaikki varmasti arvata ilman kuvailuakin. Viimeinkin ilmeisesti fani-yhteisö sai moisesta fanitaiteen pilkkaamisesta tarpeekseen ja Tumblr onkin täyttynyt aika nopeasti Morania kritisoivilla postauksilla. Kommentoin itsekin asiaa, ja kertaankin syyt tässä, koska aihe on mielestäni tärkeä:

  1. Mielestäni fanfiction on taidetta, kirjallisuutta, siinä missä muukin. Se tuotetaan samoin kuin alkuperäismateriaalikin, se jaetaan muille luettavaksi ja se herättää samoja tuntemuksia kuin alkuperäinen teos. Se on rinnakkaistodellisuuden esittämistä. Se on osa kirjallisuutta. Tätä näkemystäni tukee mm. se, että kirjallisuuden asiantuntijatkaan eivät ole voineet erottaa fanfictionia julkaistavista pastisseista yms. muulla kuin sillä kriteerillä, että pastissit ovat perinteiseen tyyliin julkaistuja. Lisäksi kaikki johonkin kirjaan pohjautuvat adaptaatiot tai tuotokset ovat nekin laskettavissa fanitaiteeksi. Ero on siinä, että faneja ovat vain elokuvan/TV-sarjan tekijät, eivätkä tavalliset tallaajat. Miksi siis fanfictionin mainetta vedetään lokaan tai siitä tehdään vain jotain, mitä fanitytöt tuhertelevat perverssien fantasioidensa toteuttamiseksi?
  2. "Writing and reading fanfiction isn’t just something you do; it’s a way of thinking critically about the media you consume, of being aware of all the implicit assumptions that a canonical work carries with it, and of considering the possibility that those assumptions might not be the only way things have to be. It’s what David Foster Wallace was getting at in his famous speech, ‘This is Water’: ‘Learning how to think…means being conscious and aware enough to choose what you pay attention to and to choose how you construct meaning from experience. Because if you cannot exercise this kind of choice in adult life you will be totally hosed.’ Fanfiction is about exercising this choice. It helps us not to get hosed."
    — Anne Jamison, Fic: Why Fanfiction is Taking Over the World.
  3. Kuten eräs fiksu kommentoija sanoikin Tumblrissa, on muuten kumma juttu, miten on ihan ok, jos mies fanittaa jalkapalloa tai muuta urheilulajia, jotain tiettyä joukkuetta tai pelaajaa, niin että on käytävä jokaisessa pelissä, laitettava matsit nauhalle, ostettava talo täyteen krääsää, ja nimmarilla varustettu pallo tai valokuva koreilee kunniapaikalla olohuoneessa - mutta sitten nainen saa tytöttelyt osakseen, jos hän käy jossain fanikokoontumisessa/näytännössä tai kehtaa julkaista netissä kirjoittamansa ficin tai piirtämänsä kuvan. Tasa-arvo, missä luuraat?
  4. En itse kirjoita slashia tai pornoa, ja fanfiction-kirjoittamisen harrastuskin on vasta taas elpymässä monen vuoden tauon jälkeen, mutta voin kyllä kuvitella miten kamalaa se on ollut ko. tekstin kirjoittajalle, kun hänen työtään - joka oli tarkoitettu vain fanien luettavaksi ja fanien iloksi - pilkattiin yleisön edessä ja vieläpä hänen arvostamiensa ihmisten edessä. En tiedä kumpi on pahempaa: se, että meidät fanit pakotetaan tuntemaan häpeää taiteestamme (olipa ficit sitten ihan normaalein parituksin/"ilman mitään pilkattavaa" tai slashia tms. median nykyään ivaamaa materiaalia) ja häpeämään tapaa, jolla näytämme intomme ja arvostuksemme alkuperäistyötä, sen tekijöitä ja hahmoja kohtaan, vai se, että nämä sarjan tekijätkin pakotettiin tähän mukaan ja heille tungetaan jatkuvasti nähtäväksi vain tietynlaisia töitä journalistien toimesta. Fanfiction ei kuitenkaan ole vain slashia tai pornoa, tai mitä tahansa onkaan lavoilla naureskeltu, eikä se ole vain nopeasti kokoon kyhättyä sanailua, vaan joukkoon mahtuu oikeasti todella upeita kirjallisia töitä (ks. kohta 7). Nyt kaikki fanfiction, genreen ja lajiin katsomatta, on poljettu mutaan. Se on väärin. Ja vaikka kaikki fanfiction ja -taide olisikin pelkkää slashia tms, niin mitä hemmetin väliä sillä olisi?
  5. Moinen julkinen taiteilijan ja hänen työlleen naureskelu on suoraan sanottuna jo kiusaamista. Ja tarkoitan englannin sanaa bully enkä vain pientä kiusoittelua. Tuo oli asiatonta, mautonta ja suoraan sanottuna ala-arvoista. Se loukkasi ko. kirjoittajan ikää, älyä, sukupuolta ja hänen makuaan taiteen suhteen. Taiteen, joka oli tehty kaikella rakkaudella ja kunnioituksella alkuperäistyön tekijöitä ja itse työtä kohtaan. Moinen on väärin, ja luultavasti torppaa kirjoittajan halun kirjoittaa enää koskaan sanaakaan, varsinkin kun hänet on häväisty julkisesti ja vieläpä arvostamiensa ihmisten edessä. Ja se saa minut hyvin, hyvin vihaiseksi, ei väliä oliko ficci oikeasti hyvä tai makuuni tms. Moinen käytös on väärin aina.
  6. Totta, Caitlin Moran ei valitettavasti ole ainoa, joka on faneille ja heidän taiteelleen naureskellut tässä viimeisen parin vuoden aikana. Mutta hän teki sen tavalla, joka ylitti sietokyvyn rajat: hän pakotti mukaan Cumberbatchin ja Freemanin, ja kaiken kukkuraksi tilaisuudessa, jonka ei olisi pitänyt liittyä mitenkään fanitaiteeseen ja jossa piti asiallisesti keskustella itsestään Sherlock-sarjasta. Tilaisuuden jälkeisistä otoksista ja videoista voi myös päätellä, ettei asia ollut ok myöskään sarjan tekijöille, joista varsinkin Moranin ystävä Cumberbatch tuntui olevan hieman tolaltaan episodin jälkeen. Toki voi olla, että hänellä oli joku henkilökohtainenkin syy siihen, minkä takia mm. Freeman tunsi tarvetta kysyä onko hän ok, mutta myös Steven Moffatin ärtyneisyydestä päätellen tilaisuus oli muodostunut joksikin muuksi mikä sen oli alunperin pitänyt olla, kiitos Moranin. Kellä nyt sitten oli siis oikeasti tempauksen takia hauskaa?
  7. Viimeiseksi vielä havainnoillistava esimerkki siitä, miksi fanfictionia ei pidä vähätellä suoralta kädeltä.
Tumblr-keskusteluja aiheesta:
- Ehkäpä parhain ja eniten levitetty mielipiteen ilmaisu (lukekaa ainakin tämä)
- Ko. ficin kirjoittajan vastaus tilanteeseen

Josta tärkeimpänä seuraava otos:
"What gets me is that this is probably the only interaction I will ever have with those two actors. I’m not going to go to a premiere, I’m not going to go watch the filming, I probably won’t ever go to a convention, I’m not going to send fan mail, I don’t even reblog paparazzi photos. I certainly don’t send them links to my fics and ask them read them.  I just want to sit here at home enjoying the show, buy the DVDs, pay to see their movies and share my love of it all with other fans, minding my own business. So that’s it, the one bit of contact I have with them, and it’s about humiliation and mockery."

- Mielipide: Goddamnit Caitlin
- Mielipide (vastaus kysymykseen, miksi fanit sitten vielä kirjoittavat ivattavaa materiaalia)
- Erään journalistin vastaus
- Ajatuksia fanfictionista (kun kirjoittajalta oli kysytty Johnin ja Sherlockin parituksen kannattamisesta, tietoa Conan Doylen omasta näkemyksestä ja BBC:n sarjasta, suosittelen!)

Toistetaan nyt vielä varmuuden vuoksi: en ole lukenut luettua ficciä, enkä itsekään ole kirjoittanut fanfictionia aikoihin. En siis puolusta ficciä esimerkkinä korkeakirjallisuudesta, koska en pysty sitä sanomaan, vaan puolustan fanfictionia ja sen kirjoittajia noin yleensä. Voin puolustaa ficin kirjoittajaa vain henkilötasolla - kirjailijana, naisena, kanssaihmisenä. Minua raivostuttaa se, miten julkeasti kirjailija ja hänen työnsä häpäistiin, miten Cumberbatch ja Freeman saatiin nolostumaan siinä sivussa, ja miten törkeää yleistystä tehtiin faneista, joiden ikä, tausta ja sukupuoli vaihtelee vaikka yleiskäsitys onkin se, että fanitaiteen tekijät ovatkin vain kihertäviä teinityttöjä. Minua raivostuttaa se, miten Moran teki Sherlockin kolmannen kauden ensimmäisen jakson preview-näytöksen jälkeisestä Q&A:sta jotain, josta jäi vastaajillekin paha maku suuhun.

Kiusaaminen ei koskaan ole hyväksyttävää. Varsinkaan julkisesti. Toivottavasti edes sen Moran itsekin myöntää.

//edit. Amanda Abbingtonille (Martin Freemanin avopuoliso) on linkattu kirjoittajan vastine ja kirjoittaja itsekin on ottanut yhteyttä studioon, jotta ko. pätkää ei esitettäisi lähetyksissä jne. Koko sopasta varsin kattava katsaus tässä.

Loistava ja kattava kirjoitus siitä, miksi fanfictionin pitäisi olla ihan hyväksyttyä vapaa-ajan viihdettä (aka. vastaus Diana Gabaldonille tai kenelle tahansa kirjoittajalle, joka on ollut fanfictionia vastaan). Tämä tulisi kaikkien lukea. Aivan loistava kirjoitus (sis. huom. muutakin kuin pelkkää ficcien listausta, ks. esim. postauksen loppupää).

14 kommenttia

  1. Fan fiction on hieman kaksijakoinen miekka. Toisaalta kirjoittajilla ei ole oikeutta käyttää hahmoja ja maailmoja hyväkseen, toisaalta he eivät (yleensä) tee työllään rahaa, vaan pikemminkin auttavat alkuperäisteoksen faneja syventymään ja rakastumaan tarinan maailmaan entistä enemmän. Fandom nykyisellään on yksi syy siihen, miksi Harry Potter, Nälkäpeli tai peräti Sormusten Herra ovat kohonneet niin suuriksi ilmiöiksi. Fan fiction on myös iso syy siihen, että fanit malttavat pysyä kiinnostuneina tiettyä fandomia kohden tänä keskittymiskyvyttömyyden aikana.

    Olen aina pitänyt kirjoihin perustuvia ficcejä hieman huonona ideana, koska moni kirjailija on ficcejä kohtaan avoimesti vihamielinen ja ymmärrän kirjailijan halun suojella omaa luomustaan (itsekin kirjailijaksi halajavana henkilönä). Oma filosofiani oli aikanaan kirjoittaa vain peli/TV/elokuva fan fictionia, koska nämä luomukset ovat komitean eivätkä yksittäisen ihmisen luomuksia. Toisaalta moni vanha klassikko on jo tekijänoikeuksien ulottumattomissa, joten en näe syytä miksi fanin tarina olisi lähtökohtaisesti huonompi kuin BBC:n sarja (itse fanitan Elementarya).

    Luin tästä tapauksesta tänä aamuna ja se sai minut surulliseksi. Fandomissa on siipiä, jotka yrittävät aktiivisesti rikkoa neljättä seinää, mutta pääasiassa kirjoittajat eivät halua huomiota näyttelijöiltä/kirjailijoilta jne. Voin siis kuvitella, että tämä tapaus ei ole ollut kirjoittajalle mieleen, kuten hän vastauksessaan kertoikin. En nyt sano, etteikö Moran olisi saanut lukea ficciä julkisesti kun se on kerran asetettu saataville, mutta kyllä hänen aikeensa ovat selvästi olleet "LOL, fanifiktio on tosi paskaa teinien kirjoittamaa sopaa" tasolla. Ikävää, että Cumberbatch ja Freeman joutuivat tässä välikäsiksi. :(

    Kuvittelisi, että tuotantopuolella olisi jo välähtänyt viimeisen vuosikymmenen aikana, että faneja ei kannata tahallaan dissata. Nämä ovat kumminkin sitä porukkaa, joka pitää tuotannon pystyssä. He markkinoivat sarjoja jne. ilmaiseksi, ostavat liput tapaamisiin, hankkivat dvd:t/cd:t jne. Eikä fan fiction suinkaan ole mikään internet ajan ilmiö, vaan se oli olemassa printtimediassa vuosikymmeniä ennen nettiä.

    Don't bite the hand that feeds you. Sherlockin tiimi ei omista Sherlock Holmesia yhtään sen enempää kuin fanitkaan. Jos fandom ärsyttää, kannattaa se vain jättää huomiotta.

    Nimimerkillä "minäkin kirjoitin 10 vuotta pornoa" ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh huh, tulipa romaani! O.O

      Poista
    2. Romaanit ovat tervetulleita! :)

      Hmm. Niin, miten määritellä hahmojen yms. hyväksikäyttö? Se lienee vaikeaa, ja onhan fanfictionia esiintynyt tosiaan kirjallisuuden alusta asti. Oma mielipiteeni on se, että niin kauan kuin sillä ei tienaa rahallisesti, ficcien kirjoittaminen pysyy vain harrasteena, johon kaikilla on oikeus lukijoina ja alkuperäistyön ystävinä. Mutta jos ficin kirjoittaja alkaa saada rahallista korvausta töistään, siinä kohtaa menee sukset ristiin - vain alkuperäistuottajalla on oikeus tienata näillä hahmoilla ja luomallaan maailmalla.

      Sama pätee kaikkeen muuhunkin taiteeseen: kukaan ei estä maalaamasta taidemaalauksen näköisteosta tuttavien iloksi, mutta jos siitä saa rahaa, voi perikunta ihan hyvin perustein haastaa copywriting-lakien rikkomisesta.

      En näe eroa siinä, onko alkuperäisteos kirjallinen vai esimerkiksi elokuva tai TV-sarja. Toki kirjalla on yleensä vain yksi tekijä siinä missä noissa muissa useampi, mutta noh, ei se tee mielestäni copywriting-rikkomuksesta vähempiarvoista jos sellainen tapahtuu. Teos on teos. Tarina on vain eri formaatissa.

      Jep, sarjan tekijät itse suhtautuvat fanitaiteeseen käsittääkseni suht neutraalisti, mutta journalistit yrittävät väkisinkin vääntää reaktiota saadakseen homman pilanteoksi. Valitettavasti tuotantotiimikin joutuu siinä välikäteen: Cumberbatchilla ei olosuhteiden takia ollut oikein mahdollisuutta kieltäytyä tilanteessa lukuhommasta. Jään jännityksellä odottamaan miten hän reagoi vastaaviin tilanteisiin tulevaisuudessa...

      Tuossa toisiksi viimeisessä virkkeessä otit oikeastaan esille fanfictionin ydinpointin: kun teos on maailmalla, se kuuluu sen jälkeen lukijoille ja heidän mielikuvitukselleen lähes yhtä paljon kuin itse tekijälle. Erona on vain tosiaan se, että tekijällä on oikeus rahallisen korvauksen saamiseen, toisin kuin faneilla. :)

      Kiitos kovasti kommentista! :)

      Poista
    3. Lisäksi mielenkiintoinen tieto, joka oli minulle ihan uusi:

      "In the US, asking permission to use fan fiction is unheard of, mostly because in our neck of the woods, fan fiction is technically a copyright violation. In Britain, fan fiction writing is protected by copyright law in favor of both the original holder (in this case it’s Hartswood Films and BBC) and the fiction author."

      Saa nähdä mihin suuntaan asenteet elävät tulevina vuosina...

      Poista
    4. Mielenkiintoisia pointteja! :)

      Kirja vs TV/leffa jne linjaus on ihan puhtaasti omani. Rajasin sillä omaa toimintaani, kun vielä kirjoitin aktiivisesti fan fictionia. Ongelmia kirjapuolen fan fiction on kokenut suhteessa enemmän kuin ei-kirjalliset fandomit. Monelle kirjoittajalle heidän ihailemansa kirjailijan avoin halveksunta tai kielteisyys fan fictionia kohtaan on syy tähän rajanvetoon. Halusin itse kunnioittaa kirjailijoiden toiveita.

      Toisaalta tiedän, että myös fan fiction kirjoittajien seassa on ihmisiä, jotka yrittävät hyötyä fandomista. Cassandra Claire on entinen fan fiction kirjoittaja, joka saavutti suosionsa fandomissa plagioimalla useita olemassa olevia kirjoja ficceihinsa (eli siis ihan copy paste meiningillä). Marion Zimmer Bradley ei voinut julkaista omaa kirjaansa 90-luvulla, koska oli lukenut fanin ficin, jossa oli samantyyppinen idea ja fani uhkasi haastaa hänet oikeuteen. E.L. James kirjoitti Twilight fan ficin, joka sai fandomista tietenkin suuren fanikunnan ja käytti suosiotaan julkaistakseen fan ficcinsa kirjana (hän vaihtoi nimet ja korjasi itse tekstiä hyvin vähän).

      Tarkoitan tuon tyyppisiä tilanteita, kun puhun hyväksikäytöstä. Minusta fan fiction ei ole ponnahduslauta kuuluisuuteen, vaan suosio on ansaittava omilla eväillä.

      Olen myös huomannut sen, että journalistit ovat olleet kiinnostuneita fan fiction ilmiöstä viime vuosina. Artikkeleita ja analyysejä siitä on näkynyt todella paljon.

      Luin joku aika sitten aivan loistavan listauksen siitä, miten moni klassikkoteos on vain (kärjistäen) AU-ficci aikaisemmasta klassikosta tai tarinasta. Tai miten tiettyjä kirjallisia hahmoja on käytetty uudelleen ilman polemiikkia copyrightista. Harmi kun en muista tämän tumblrin osoitetta!

      Erona näissä on se, että moderni fan fiction tapahtuu jo kirjoittajan ollessa elossa ja meillä on tiukemmat lait.

      Sanoisin, että asenteet elävät jo hurjasti. Esimerkiksi 50 shades of Grey olisi ammuttu alas kustantamoissa aikanaan. Nyt kirjakustantamot jahtaavat suuria myyntejä niin fanaattisesti, että niiden työntekijät ihan oikeasti metsästävät seuraavia suuria nimiä fan fiction sivuilla. Luin joku aika sitten jutun teinistä, joka sai sopparin One Direction fan ficistään. Siitä muokattiin kosmeettisilla muutoksilla geneerinen poikabändin jäsenten rakkaustarina.

      Poista
    5. Mm-m. Sanoisin, että omasta mielestäni on ihan ok, jos henkilö kerää suosiota ensin ficeillä ja sitten julkaisee lopulta jonkun ihan originaalin teoksen. Siinä ei ole mielestäni mitään pahaa: silloinhan kirjoittaja on saanut omilla avuillaan suosiota (koska hyvän ficin kirjoittaminen vaatii lahjakkuutta, siinä ei riitä se että vähän kirjoittelee samoilla hahmoilla, vaan hahmojen täytyy siinä kohtaa olla oikeasti hyvin kirjoitetut jne.). Siinä olen kanssasi eri mieltä siitä, ansaitseeko ficin kirjoittaja meriittiä omilla eväillään. Mielestäni ansaitsee: taas tullaan siihen onko väliä välineellä vai sillä miten sitä käyttää.

      Tuollainen taas ei ole mielestäni hyväksyttävää, tuo käytös josta annoit esimerkkejä: plagiointi on aina väärin. Marion Zimmer Badleyn esimerkki tuntuu jo surkuhupaisalta, koska toisaalta ficci ON oma olemassaoleva teoksensa, joten tavallaan ymmärrän sen, ettei ficin kirjoittaja halua ideaa kopioitavan - mutta on vähintäänkin koomista, jos ko. "kopioija" olisi alkuperäisen teoksen kirjoittaja itse. :D En tiedä oikein miten tähän suhtautua. Toisaalta, kuten on varmasti kirjoituksistani jo käynyt ilmi, olen ficcien kirjoittajien puolella aika monessa tapauksessa, mutta mielestäni on myös aika järjetön ajatus haastaa oikeuteen alkuperäistä luojaa. Äh. Vaikea aihe! Ilmankos tästä on nykyään niin paljon keskustelua, ja hyvä niin! :)

      Poista
    6. Minua inhottaa erityisesti tuo E.L Jamesin tapaus, koska jos tarina olisi julkaistu netissä originaalina, ei ketään olisi kiinnostanut. Lukeminen olisi loppunut lyhyeen tekstin surkean tason vuoksi.

      Fanfiction.netin sisarsivustoa Fictionpressia lukemalla huomaa, että moni tarina jää siellä huomiotta, koska originaalille ei ole kysyntää samalla tavalla. Mutta kun tarinan yhdistää ihan mihin vain tunnettuun tarinaan, on kysyntää ihan eri tavalla. E.L James käsittääkseni käytti online fanikuntaansa todistaakseen sen, että tarinalle oli kysyntää myydessään 50 Shadesin kustantajalle.

      Jos hän olisi julkaissut sitten ihan erillisen tarinan, en välittäisi tippaakaan. Mutta ei, James vaihtoi Twilight-ficcinsä nimet ja korjasi sisälllöstä pois vampyyrit ja julkaisi koko roskan. Minusta kirjan onlinemenestys (siis ennen julkaisua) perustuu nimenomaan siihen, että se myytiin lukijoille Twilightin nimellä. Olen itsekin lukenut paljon sellaista tavaraa, jota en ikinä lukisi oikeana kirjana, mutta joka on ficcimuodossa tullut eteen.

      MZB:n tapaus on mielestäni erityisen hirveä siksi, että hän oli todella aktiivinen faniensa suhteen ja julkaisi heidän fanitarinoitaan omassa lehdessä. Hän tuki ja riemuisi fan ficeistä. Kun MZB oli jo kirjoittanut kässärin, hän huomasi että idea oli samankaltainen, lupasi maksaa fanille pienen palkkion ja mainita tämän kirjassa. Se ei kuitenkaan fanille käynyt, vaan hän halusi puolet kirjan tuotosta ja itsensä 2.kirjoittajaksi. Kustantaja ei halunnut ottaa riskiä lakijutusta, joten monen vuoden työ meni hukkaan ahneen fanin takia.

      En voi hyvällä omalla tunnolla asettaa fanin tarinaa samaan asemaan kuin elävän kirjailijan julkaistua alkuperäisteosta. Fani kuitenkin pohjustaa työnsä kirjailijan luomiin rakenteisiin ja hyvin suuri osa fan fictionista on riippuvaista alkuperäisteoksesta. Äärimmäiset AU:t ovat asia erikseen.

      Mutta hyvää keskustelua, vaikka emme joka asiassa olekaan samaa mieltä. Tilaa on monelle tulkinnalle, tämä kun on sellainen veteen piirretty viiva. :)

      Poista
    7. Nimenomaan! Kiitos tästä lisäajatuksia herättäneestä ajatustenvaihdosta! :)

      Poista
    8. Törmäsin jossakin siihen, että joku ficcejä kirjoittava perusteli haluaan kirjoittaa ficcejä nimenomaan sillä, että niistä saa palautetta paremmin kuin omista teksteistä. Tuo on varmasti totta, sillä monelle ns. tuttuun teemaan tarttumiseen on matalampi kynnys. Jollain tavalla kuitenkin vierastan sitä, että toisen luomia henkilöhahmoja käytetään tällaisiin päämääriin. Vaikka alkuperäinen ajatus olisikin jatkaa rakkaaksi käynyttä tarinaa ja maailmaa, on kyseessä aina toisen tekijän, alkuperäisen teoksen kirjoittajan, luomus, jota muokataan uuteen uskoon tai käytetään omien päämäärien saavuttamiseksi. Mutta eihän tämä tietysti mitenkään mustavalkoinen asia ole, ja se siitä niin vaikean tekeekin.

      Vähän fanficiä sivuten on sitten se vaihe, jossa edesmenneen kirjailijan teokselle kirjoitetaan jatko-osa. Esim. Tuulen viemää jatkava Scarlet. Miten tämä sitten eroaa fanficistä, minusta ei millään tavalla. Ajattelen itse niin, että kirjailijalla on oikeus jättää tarinansa sellaiseen vaiheeseen kuin haluaa, ja tuntuu ristiriitaiselta, että joku toinen esim kirjoittaa alkuperäiselle tarinalle onnellisen lopun. Vai onko se väärin, kun kyseessä on kuitenkin kaksi erillistä teosta, joita nimenomaan pitäisikin käsitellä erillisinä teoksina.

      En tiedä! Vaikeaa!

      Poista
    9. Tuo on ihan totta mitä sanoit palautteesta. Se ei ole se lähtökohtainen motiivi jonkun ficin kirjoittamiselle, mutta palaute ehdottomasti antaa lisämotivaatiota kaikelle kirjoittamiselle. Siinä mielessä ficcien kirjoittaminen on jopa antoisampaa kuin originaalin tekstin kirjoittaminen, koska ficcien kanssa saa sitä oikeaa nimetöntä lukijapalautetta, joka pureutuu yleensä nimenomaan kirjoittamisen laatuun. Toki ihmiset kommentoivat sitäkin, oliko tarinan idea mielenkiintoinen, mutta pääosa taitaa pureutua pikemminkin siihen, miten hahmot on saatu toteutettua alkuperäiseen nähden eli miten ovat ylipäätään onnistuneet (hahmojen tekemisen aspekti, jota ei originaalitekstissä voi edes arvioida koska ei ole mitään vertailukohtaa, voidaan vaan sanoa onko se noin ylipäätään hyvä tai huono, mutta ei voida arvioida yhtä kattavasti sitä onko hahmo teknisesti hyvin toteutettu), osaako kirjoittaja kuljettaa tarinaa mielenkiintoisesti ja millaista kirjoitus ylipäätään oli. Ja vaikka originaalitekstistä moinen palaute on ehkäpä palkitsevampaa, koska silloin kaikki tarinan elementit hahmoja myöten ovat omaa keksintöä, niin ficcipalaute kuitenkin auttaa paremmin kirjoitustaitojen kehittämisessä nimenomaan siinä mielessä, että palaute tulee nopeammin ja yleensä runsaimmissa määrin. Itse ainakin sain hyvinkin avuliasta palautetta silloin joskus ficcejä kirjoitellessani ja uskoisin, että se palaute auttoi kirjoitustaitojeni kehittämisessä enemmän kuin harva tietystä lähteestä (henkilöltä) saatu palaute. Toki tässäkin on eroja: jotkut ficci-palautteet ovat vain kehotuksia jatkaa kirjoittamisen, ja jotkut lähettelevät originaalitekstejään luettavaksi ystävilleen runsaissa määrin tai käyttävät arviointipalvelua. Mutta ainakin itselläni ficci-palaute oli hyödyllistä silloin aikanaan.

      Minusta olisi aika raadollista nähdä ficcien kirjoittaminen jonkun päämäärän saavuttamisena - varsinkin kun kaikki kirjoittaminen ja toimiminen on päämäärätietoista. Kirjoittamiskyvythän lisääntyvät esimerkiksi jo lukemisenkin kautta, kun maku kehittyy siinä samalla. Tiedän kyllä mitä hait takaa, mutta taas tullaan siihen, että niin kauan kuin ficcaamisen pitää harrastuksena, jonka tarkoitus on vain kehittää kirjoittajaa ja tarjota viihdettä niin itselle kuin muillekin, niin silloin siinä ei mielestäni ole mitään vikaa.

      Erikseen ovat ne tyypit, jotka yrittävät hyötyä ficcaamisesta rahallisestikin. Se on aina väärin. Mutta se on mielestäni kärjistettyä, jos kielletään harrastelu siltä pohjalta, että jos siinä samalla oppii jotain, niin se on silloin päämäärään pyrkimistä ja toisen omaisuuden hyväksikäyttöä. Uskaltaisikohan silloin tehdä ylipäätään mitään ettei vaan vahingossa opi jotain... Kärjistetysti ilmaistuna. Kuten sanoin, tiedän kyllä mitä haet takaa. :) Mutta ajatus on itselle aika vieras. Pelkään, että tässä nyt vaikuttavat liian paljon nuo huonon moraalin omaavat ficcarit, jotka ovat pilanneet maineen kaikilta tuhansilta muilta, jotka vain toistensa iloksi laativat lukemista - näiden kahden ihmistyypin välillä on kuitenkin valtava ero heidän toiminnassaan, ajatusmallista puhumattakaan, ja noita paheksuttavia esimerkkejä on onneksi ilmeisesti vain murto-osa koko maailmanlaajuisesta ficcarikunnasta.

      (jatkuu seuraavassa kommentissa)

      Poista
    10. (jatkoa edelliselle)

      Niin, perinteiseen malliin julkaistuista jatko-osista vielä! Jatko-osat ovat todellakin ficcejä. Mutta tässä kohtaa peräänkuulutan ajatusta, joka esitettiin antamissani lähteissä ja jonka olen itsekin jo maininnut: miksi sekoittaa ficci alkuperäisen teoksen kanssa? Ficcarit itse mieltävät teoksensa - ja ficcejä lukemaan tottuneet - alkuperäisteoksesta erillään olevaksi AU-materiaaliksi (AU = alternative universe), eikä niitä sekoiteta keskenään. Toisin sanoen ficeistä tiedetään että ne ovat vain jonkun toisen kirjoittamia juttuja, niiden ei edes ajatella olevan alkuperäisteokseen kytköksissä suoralla tavalla (= että kirjoittaja olisi sama), vaikka tarina jatkuisikin suoraan siitä mihin alkuperäiskirja päättyi tms. Ne ovat ihan eri asioita: alkuperäistarina jää siksi canoniksi (kaanoniksi suomeksi?), kuten ficcimaailmassa asiaa kutsutaan, siksi "pyhäksi alkuperäisteokseksi" ja ficci/jatko-osa jää VAIN sekundaariseksi tuotteeksi. Sitä ei siis aseteta samalle tasolle alkuperäistekstin kanssa. Kuten et ole tainnut sinäkään asettaa koskaan Scarletia Tuulen viemään kanssa, olet pitänyt sitä vain jonkun toisen kirjoittamana jatko-osana? :) Itse ainakin olen ollut hyvinkin tietoinen näiden perinteiselläkin tavalla julkaistujen jatko-osien kohdalla siitä, että kirjoittaja ei ole enää se alkuperäinen "oikea" kirjoittaja. Se on vain joku asenne/ohjelma, joka on viritetty aivoihin automaattisesti. Sitä voi kirjoittaja häivyttää aika paljon, jos hän onnistuu kirjoittamaan mahdollisimman samalla tavalla kuin alkuperäistekstin kirjoittaja, mutta se tietoisuus toisuudesta ei koskaan poistu - jatko-osa tai ficci on kuitenkin aina vain sitä.


      Todellakin vaikea aihe! Kiitos, että olet lähtenyt mukaan keskusteluun! :)

      Poista
  2. Olen ollut jo pitkään aikeissa kirjoittaa fan ficistä, mutta en taida, koska täällä olikin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä keskustelu jo meneillään :)

    En ole itse lukenut enkä kirjoittanut fan ficiä, joten liikun vähän vieraalla maaperällä. Suhtaudun itse kuitenkin melko kriittisesti fan ficin kirjoittamiseen, ainakin siinä tapauksessa että kyseessä on yhä elossa olevan kirjailijan tuotoksen perusteella luotu uusi teos. Tässä olisin valmis taipumaan Vaarnan linjalle, että peli/tv-sarjaa hyödyntävä fic on enemmän ok, koska se ei lainaa yksittäisen ihmisen hengentuotetta. Tämä on kuitenkin lähinnä fiilispohjaista mutuhuttuilua, minulla ei ole mitään sen oikeutetumpaa perustetta mielipiteelleni kuin fiilis siitä, että toisen ihmisen kirjoittaman/luoman teoksen muokkaaminen ja kopioiminen ei tunnu oikealta.

    Ficcien kirjoittajista suurin osa tuskin yrittää hyötyä taloudellisesti, mutta se mahdollisuus on olemassa. Esimerkiksi tuo Vaarnan mainitsema Zimmer-Bradleyn tapaus on kamala, koska siinä käytänössä alkuperäisen teoksen tekijältä on viety oikeus omaan tuotokseensa. Tietääkseni esim. Diana Gabaldon on tällaisiin tapauksiin vedoten toivonut, ettei hänen teoksistaan kirjoiteta fan fictionia. Tuntuu jotenkin hassulta puhua ficcien kirjoittajista kirjailijoina tai taiteilijoina, koska tarinan alkuperäinen idea on muualta: alkuteoksen tekijä on rakentanut maailman, luonut hahmot ja tehnyt kaunokirjallisen teoksen, jota ficin kirjoittaja on muokannut. Tosin täytyy tässä yhteydessä painottaa, että itse en ficcejä siis lue, enkä missään nimessä halua väittää, etteikö kirjoittajien joukossa olisi todellisia lahjakkuuksia. Ainoastaan minua häiritsee se, että se alkuperäinen idea on jonkun toisen keksimä.

    Mutta eikö voi toisaalta ajatella, että tämä tilanne vallitsee aina kirjallista tuotetta luodessa? Olen omassa tekstissäni hyödyntänyt todella vanhaa myyttiä, jonka keksijä en missään nimessä ole. Koen silti, että en ole "lainannut" enkä "varastanut", vaan kyseessä on oma kaunokirjallinen tuotokseni. Näen, että jotkut ideat ovat universaaleja ja varsinainen kopiointi syntyy vasta silloin, kun konkreettiset henkilöhahmot, maailma ja juonikuviot toistuvat alkuperäistä teosta tai ideaa lainaavassa tekstissä. Miksi näin, en tiedä!

    Postauksen alkuperäiseen aiheeseen on joka tapauksessa todettava, että ficin luetuttaminen ja sille naureskelu on väärin ja ikävästi tehty kirjoittajaa kohtaan. En osaa tähän fanityttö/feminismi -näkökulmaan sanoa mitään, mutta yhtä kaikki kirjoittajalta olisi pitänyt kysyä lupa tekstin esittämiseen riippumatta siitä onko kyseessä alkuperäinen tuotos vai omaksi iloksi kirjoitettu fan fic.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meni hetki ennen kuin löysin, mutta löysin kuin löysinkin viimein Diana Gabaldonin fanfiction-vihaan tehdyn reaktiopostauksen. :)

      http://not-foyles-division.tumblr.com/post/40140067569/im-done-explaining-why-fanfic-is-okay

      "Tuntuu jotenkin hassulta puhua ficcien kirjoittajista kirjailijoina tai taiteilijoina, koska tarinan alkuperäinen idea on muualta." Vaan tässähän se vitsi piileekin: fanfiction on usein hyvinkin erilaista alkuperäiseen tarinaan verrattuna - ficcarit kirjoittavat yleensä omia tarinoitaan vain käyttäen valmiita hahmoja. Toki riippuu tapauksesta, mutta esimerkiksi BBC:n Sherlock-sarjan ficit sijoittuvat varmaan pääosa sarjasta johtuen nykypäivän Lontooseen, eli miljöö voisi esiintyä kenen hyvänsä originaaliteoksessa. Tarinat myös kertovat yleensä asioista, joita ei itse alkuperäisteoksessa kerrota, ne kehittelevät esimerkiksi ihan uusia tapauksia Sherlockille selvitettäväksi jne. Onko tällainen tarinan kopiointia, vai onko kyseessä pelkkää hahmojen hyväksikäyttöä? Raja on vaikea vetää. Fantasiaan pohjautuvassa ficissä on helpompi osoittaa sormella mitkä elementit ovat alkuperäiskirjoittajan ja mitkä ficcarin (esim. Keski-Maa kuuluu kiistatta Tolkienille), mutta silloinkin varsinainen tarina ja kerrontatyyli ovat ficcarin itsensä.

      Niin, hyvä pointti! Kaikki kirjoittajat lainaavat tosiaankin toistensa tarinoita ja niiden elementtejä. Luin juuri viikko pari takaperin dekkareiden historiasta kertovan teoksen ja siellä naureskeltiin sille, miten Sherlockin hahmoakin on paitsi käytetty uuden nimen kera mutta myös otettu suoraan esimerkiksi kirjan sivuhenkilöksi. Se on ollut ihan ok, jopa Doylen eläessä! Perinteisesti julkaistuja on sitten vain nimitetty pastisseiksi, ikään kuin se tekisi jonkun eron asiaan. :P Fanfiction on ehkä saanut huomiota siksi, että se ei piilottele sitä mitenkään - mistä herää kysymys, onko ficcaaminen sallittua tai kiellettyä vain silloin kun sitä yrittää pimittää.

      Siinä kysymys pohdittavaksi meille kaikille, itsekään en taida osata antaa omaa vastaustani näin oikopäätä! :)

      Poista
    2. Huomautettakoot vielä, että Doylehan jopa kommentoi aikalaisiaan kopioita ja ficcejä ihan suoraan Sherlock-tarinoissaan, joissa Sherlock mm. puhuu Watsonille ranskalaisesta etsivästä, joka oli luotu Sherlockia mukaillen. :) Ficcien ja alkuperäisteosten ei siis välttämättä tarvitse elää erikseen, ne voivat myös antaa tilaa toisilleen (mistä pastissien idea ylipäätään tulee). Toisaalta Sherlockin ranskalaisetsivän vähättely oli myös napautus takaisin ranskalaiskirjailijalle, joka oli ensin kysynyt Doylelta lupaa Sherlockin hahmon ujuttamiseksi tarinaansa, mutta kun ei ollut lupaa saanut, niin oli muokkaillut tekelettään, mikäli oikein muistan.

      Poista