Vain elämää, ei sen enempää

20.39

Taas saa Suomen kansa itkeä telkkarin ääressä perjantai-iltoina. Vain elämää -sarja on yksi niistä erittäin erittäin harvoista reality-tv -ohjelmista, jotka ovat mielekkäitä ja joita katsoessa jopa liikuttuu. Vahvasti eläytyvänä ihmisenä ja taidealoista ja niiden ammateista kiinnostuneena henkilönä samaistumisen tunne on ensimmäisestä jaksosta alkaen aiheuttanut sen, että minullakin ovat kyynelkanavat avautuneet vähintään kerran jakson aikana. Olin ensimmäisen kauden aikana myyty.

Nyt on alkanut toinen kausi. Koska artistit ovat tällä kaudella itselleni vähemmän läheisiä/vähemmän henkilötasolla tuttuja, en uskonut rehellisesti sanottuna, että ykköskauden taika yltäisi tälle kaudelle ja löytäisin itseni itkemästä tv- tai läppäriruudun ääreltä. Vaan perhana, taas tuli tippa linssiin!

Suosittelen erittäin lämpimästi.

Tänään on ollut outo päivä. Yhdistelmä jumitusta ja vaisuutta. Olen lähinnä kuunnellut musiikkia, viidettä Harry Potter -kirjaa ruotsalaisena äänikirjana, sekä kutonut pipoa. Nukkunut kolmen tunnin päiväunet. Pitäisi tänään saada jotain aikaiseksi, edes Callanetics-jumppaa jos ei muuta, mutta saa nähdä. Tämä vain näyttää olevan niitä päiviä, jolloin mistään ei tule oikein mitään.

0 kommenttia