Kun aika kesken loppuu

13.15

Varsinkin viikonlopun vuorokausiin tarvitsisi tunteja ihan reilulla kädellä annettuna lisää. Alkaa pieni ahdistuksenpoikanen rinnassa kutitella pikkuhiljaa, hommia on sen verran paljon jo koulun puolesta. Varsinkin sellaista inhottavaa sanojen ja termien pänttäyshommaa, joka vie aikaa, on pitkäpiimäistä ja tylsää, eikä se ikinä lopu. Siinä muuten vasta motivaationtappaja: kun edessä on homma, johon voisi kuluttaa vaikka koko loppuikänsä. Hieman lannistavaa?

Tällä hetkellä ajankulku-ahdistusta lykkää myös ne mukavat luovat vapaa-ajan puuhat. Sillä niitäkin alkaa olla liikaa! Mutta mistä karsia? Kaikkea olisi niin kiva tehdä! Varsinkin verrattuna noihin kouluhommiin. Ja toki osa on ihan sellaista, joka pitäisikin saada tehtyä: olen luvannut ystävän bändille tehdä levynkannet ja niistä pitäisi vielä parit vaihtoehtoiset versiot saada aikaiseksi, minkä lisäksi on huono omatunto, kun ko. ystävä on lupautunut opettamaan minulle kitaran soittoa, mutta en ole ehtinyt harjoitella tarpeeksi mielestäni tälle seuraavalle tunnille. Argh! Mutta kun varsinkin iltaisin iskee inspiraatio tehdä vaikka mitä kivaa ja luovaa - ja yleensä jotain, mitä ei tarvitsisi tehdä. Esimerkiksi biiseihin lyriikoita, virkaten kaulahuivia, lempitv-sarjaan keskittyvän videon editointia.

Ja nyt olisi tiedossa näytelmän käsikirjoittamistakin. Jolla on luonnollisesti deadline.

Oh me oh my. Kadehdin Hermionea Harry Potter -kirjoista ajankääntäjänsä takia tällä hetkellä silmittömästi.

Miksei sitä voisi olla sen tyypin luova ihminen, joka olisi kiinnostunut vain parista jutusta? Miksi pitää olla kiinnostunut kaikesta - ei väliä mikä on oma lahjakkuuden taso?


Takaisin arpomaan kouluhommien, tenttipänttäyksen, luovien puuhasteiden ja käsitöiden välillä...

0 kommenttia