Gib' mir nur ein Euro

7.35

Syyskuu on usein Kelan tuilla elävän opiskelijan pulmallisin kuukausi, silloin kun joutuu yleensä hommaamaan kurssikirjoja, maksamaan yliopistolle liikuntamaksun, ostamaan kaikkea muutakin yleishyödyllistä, sekä tietenkin ensimmäistä kertaa kuukausiin tuhlaamaan vähän siihen opiskelun mukavaan aspektiin, eli bilepuoleen. Penniä venytetään ja päätä raavitaan.

Tänään on perjantai 13. päivä syyskuuta. Tilillä taitaa olla 4.10 asti noin 30 euroa (lue: kusessa ollaan).

Mutta ei lannistuta. Olen viimeinkin näin viidentenä opiskeluvuonnani ymmärtänyt massaruoanvalmistuksen päälle, ja säästötilillä on vielä sen verran, että eiköhän syksystä hengissä selvitä ja uuden vuoden Lontoo-reissusta palata muunakin kuin totaalisena tyhjätaskuna. (Toivotaan ainakin.)

Sen sijaan aion keskittää energiani erään mielenkiintoisen ja suorastaan hekumallisen asian jännäämiseen: olen löytänyt netin kautta aikalailla unelmaharjoittelupaikan Lontoosta. Nyt vain keräämään opettajilta suosituksia, laatimaan täydelliseltä näyttävää CV:tä ja kirjoittamaan pysäyttävää personal statementia! En kerro vielä minne olen hakemassa, pidän teitä jännityksessä, mutta lupaan paljastaa asian jossain kohtaa. Sormet ristiin, jotta pääsisin viettämään kevään ja kesän Lontoossa!

Suunnitelmat alkavat muutenkin muotoutua. Motivaatiopsykologian tenttikirjan lukeminen oli siinä mielessä varsin mielekäs operaatio. Tuli jopa väsättyä ihan paperille asti konkreettinen askel-askeleelta-kohti-päämäärää -kaavio, jossa nimesin paitsi tavoitteeni ja niihin tarvittavat työkalut, mutta myös suunnitelmat ongelmatilanteiden purkamiseksi. Olo keveni. Suosittelen tekemään samoin, vaikka typerältä saattaa tuntuakin.

Nyt saksan tunnille (gulp), minkä jälkeen pari tuntia lukuaikaa ennen persoonallisuuspsykan tenttiä. Toivottavasti päivämäärä ei enteile menestystäni kummankaan saralla.

Tässä kappale, jonka kertosäkeen kuulin huvittavasti ensimmäisellä kerralla tekstini otsikon osoittamalla tavalla. Sopi kontekstiin, joten bitte schön.

0 kommenttia