Vähän lisää kirjoittamisesta, novelleista (ja siitä miten en osaa kirjoittaa niitä)

23.33

Viime päivinä on mielessä pyörinyt musiikin lisäksi myös tulevaisuus kirjailijana/käsikirjoittajana. Miksi, en tiedä. Voi olla että olen viettänyt liikaa aikaa fiktion parissa esseen sijaan ja kironnut taas kerran kuinka mahtavia aloja voisi onnekkaille ja lahjakkaille olla tarjolla. Noh, joka tapauksessa, törmäsin erääseen blogiin, jossa vastattiin aika mukavasti kysymyksiin, joita tässä vaiheessa voi Brittilän leffa- ja tv-markkinoille pyrkivän päässä muhia. Suosittelen lämpimästi, realistisia kirjoituksia ammattilaiselta ammattilaisiksi haluaville.

Blogin kirjoittaja, Danny Stack, peräänkuulutti kirjoitusportfolion kasvattamista ennen alalle pyrkimistä. Perjantaina on luovan kirjoittamisen sivuainepääsykoe, ensimmäisellä kouluviikolla pääsen toivottavasti aloittamaan paitsi sen mutta myös englannin puolen creative writing -kurssilla. Voisin kuvitella syksyn lukujärjestykseni vastaavan tähän tarpeeseen mukavasti erityisesti jos tuohon sivuaineeseen pääsen. Mutta mikäs olisi nälkäisen syödessä. Katselin äsken tällä hetkellä avoimena olevia kirjoituskilpailuja, niistäkin kun saattaisi ainakin itsetunnon kohotusta saada jos ei muuta, ja siellä oli fantasia- ja scifi-novellikilpailuja useampikin kappale. Tajusin siinä samassa, ettei meikäläisellä ole minkäänlaista käsitystä siitä miten novelleja kirjoitetaan: viimeksi kirjoitin moisen lukion luovassa kirjoittamisessa noin viisi-kuusi vuotta sitten, ja silloinkin pituus taisi mennä vähän överiksi, kun opettajan palautelapussa luki ensimmäisenä: "Taidat olla pitkän proosan kirjoittaja."

Jos nyt ei puhuta pelkästään siitä pituudesta, niin miten ihmeessä fantasiaa saisi kirjoitettua novellimuodossa? Kuulostaa typerältä kysymykseltä, varmaan siinä missä mitä tahansa muutakin eikös, mutta äh, jokin nyt tässä asetelmassa tökkii. Mitä iloa on fantasiatarinasta, jossa ei saa nähdä kuin korkeintaan muutama fantasiaelementti ja/tai vähän uutta maailmaa? Tai no, sama ilo kuin tavallisessa novellissakin kaiketi, mutta luulisi, että lyhyessä pituudessa genreä pitäisi korostaa kunnolla. Ja miten sen nyt voisi tehdä - aika kokonaisvaltaista paneutumista vaativan fantasian kanssa?


Noh, aion ottaa asiasta selvän. En välttämättä osallistu mihinkään kirjoituskilpailuun, mutta sain idean, joka taitaisi olla ratkaisu ongelmaan, jota olen pyöritellyt harmistuneena päässäni vuodesta 2006. Tein talvella 2005-06 isolla vaivalla suuren fantasiamaailman kartan, keksin muistaakseni noin 120 nimeä, kehittelin jo alustavia valtio- ja kansakuvauksia vihkoon. Vaan en koskaan keksinyt miten tätä kaikkea hyödyntäisin, sopivaa tarinaa ei vain ole koskaan tullut mieleen, tarpeeksi hyvää ideaa. Mutta tässä voisi olla ratkaisu, jota olen ah niin monta vuotta kaivannut: sen sijaan että harmittelisin miten minunkin fantasiatarinastani on tulossa yksi iso klisee ja hylkään idean toisensa perään, voinkin keskittyä luomaan kiinnostavia hahmoja ja kertoa heidän tarinansa novellimuodossa. Kerätä sitten kokoelmaksi. Ja jos hyvä tuuri käy, kirjoittaa lisää, kehittää jonkinlaisen kronikan niistä.

Saa nähdä. Tämä kuulostaa kuitenkin verraten hyvältä suunnitelmalta, varsinkin kun ideoita alkoi samantien pulputa päähän, joka tähän asti oli kumissut surullista tyhjyyttään. Näillä mennään. Palaan asiaan jahka saan ensimmäistä yritelmää aikaiseksi (eli luultavasti jo huomenna).

//edit. Ps. Terveisiä esseen ääreltä. Käsitys Tolkienin haltioiden arvokkuudesta vähän ropisee Hobittia ja sen haltioiden rallattavia lauluja analysoidessa.... Tralalallallaa itse kullekin.

0 kommenttia