Tukkailua

9.52

Naisten elämässä on monia pieniä murheita, yksi niistä on hiukset. Itselläni on pitkä, värjätty, kaiken kukkuraksi luonnonkihara reuhka, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että tyvikasvua tulee nopeasti, kakshaaraisia näyttäisi olevan aina olipa hiusten kunto mikä tahansa, pörröisyyttä löytyy ja kyllähän ne latvatkin kuivuvat nopeasti. Olen kuitenkin asian suhteen suht kärsivällinen moniin muihin tuttaviini verrattuna: ennen kävin kampaajalla vain 3-4 kertaa vuodessa. Sekin kuulostaa tällä hetkellä paljolta, mutta ei se oikeasti ole: siinä ajassa tukkaani ehti kehittyä runsas maantienharmaa juurikasvu, monta senttiä pituuksiin ylimääräistä ja latvat... noh. Kuivia ja luultavasti jopa kolmi-/nelihaaraisia.

Siirryin noin yhdeksän kuukautta sitten kotivärjäilyn puolelle. Yksi kampaamokerta kun maksoi opiskelija-alennuksineenkin vähintäänkin sen 65 euroa (sis. tyvivärjäys + latvojen siistiminen/leikkaus). Eihän sellaista haluaisi kukaan maksaa, irvistellen oli ennen pakko, kunnes sanoin kerran kaverilleni, että tulepa joskus käymään meillä niin kokeillaan. Hänen käyntinsä tuloksena tullut tukka oli upea, joten siirryin tapaan vakituisestikin - tai no, en enää malttanut odottaa edes hänen apuaan, tein värjäyksen itse heti kun kotivärjäyksissä käyttämäni kevytväri haalistui tarpeeksi, eli aika tarkalleen kuukauden välein. Hiukset kävin edelleen kampaajalla leikkauttamassa kolmen-neljän kuukauden välein, se onneksi maksoi alennusten kera aika tarkalleen 20 euroa tai pari euroa siihen päälle. Olin kuitenkin saanut hilattua hiuskustannukseni noin puoleen siitä mitä ne olivat ennen, ja olin siihen tyytyväinen.

Eilen sitten suivaannuin siihen malliin tukkaani, että päätin - varsinkin kun tänään oli tarkoitus ihmisten ilmoillekin lähteä - aikalailla hetken mielijohteesta värjätä hiukseni taas (edellisestä kerrasta kolme viikkoa, joiden aikana otettu aurinko oli haalistanut värin suorastaan keskiruskeaksi alkuperäisestä tummanruskeasta). Ei kun kaverin kanssa kauppaan ja kevytväreihin suivaantuneena tarttumaan kestovärivalikoimaan. Hiukan etukäteen hirvitti lähteä lutrailemaan sellaisten värien kanssa, joiden tulokset pysyisivät tukassa eivätkä haalistuisi parissa viikossa niin kuin kevytvärit, mutta annoin mennä. Uskaltauduin jopa valitsemaan tummuusasteen, joka vetää kuulemma herkästi melkein mustaksi.

Kotona välineet esiin, muovihanskat käteen ja sotkemaan. En oikein ikinä osaa arvioida aikaa, joka värjäilyyn menee, tai siis kuinka kauan hiusten pitäisi oikeasti antaa vain olla muhimassa, joten koska varsinaiseen värin levitykseen menee kokonaisuudessaan noin puoli tuntia, päädyn aina paniikissa antamaan värin olla noin kymmenen minuuttia kauemmin, ja silloinkin vielä yleensä hieron päätä ja lisäilen väriä jos yhtäkkiä olenkin epävarma siitä tarttuuko mokoma vai ei, tai oliko sitä tarpeeksi. Jos lukijoiden keskuudesta löytyy kotivärjäilyn ammattilaisia, saa oikaista amatööriä mieluusti. Noh, menin sitten pesemään värejä pois ja jännittelin lopputulosta sormet ja varpaat ristissä, toivoen a) ettei tulos olisi musta, b) ettei tulos olisi samanvärinen kuin ennenkin, c) ettei tulos olisi laikukas ja d) ettei päähän ollut jäänyt havaittavaa rajaa tyven ja pituuksien välillä (viimeksi tyvi oli kuin olikin jäänyt aavistuksen verran vaaleammaksi vaikka olin ne värjännyt ensimmäisenä). Pari tuntia kun odottelin, niin tukka oli kuiva. Ja hyvältähän se ainakin pimeämmässä valaistuksessa näytti (operaatio suoritettiin noin yhdeksän aikaan illalla)! Ei musta, mutta selkeästi tummanruskea. Ei tyvikasvua näkyvissä. Kaikki hyvin, sain huokaista.

Kaverini oli erehtynyt kuitenkin vitsailemaan siitä, miten varmaan seuraavaksi tartun saksiin ja alan leikkelemään reuhkaani itse. Hetken rutikuivia, harottavia latvojani hypisteltyäni ja ensi viikolle suunnittelemaani kampaamokäyntiä mietittyäni päätin ainakin tutustua asiaan lähemmin. Google on ystävä: Juurikasvu.org -sivuston immeisiltä löytyi omakohtaista kokemusta tästäkin uskaliaasta toimenpiteestä. Kun löytyi vieläpä monen kokeilema, videolla demonstroitu metodi pitkän tukan pätkäisemisestä tavoittelemaani U-malliin, olivat sakset kädessäni jo ennen videon päättymistä.

Ja ei siitä muuten huono tullut! Päinvastoin, tämä keinohan toimii sangen mainiosti. Tässä nyt sitten hypistelen tummanruskeita silkkisiä hiuksiani, joiden latvat eivät ole katkeilevat tai kuivuudessaan karheat.

Koko operaation hinta oli väripurkin hinta eli 10,90 euroa. Kampaamossa jos operaation olisin suorittanut tämän pituisilla hiuksilla, olisi summa tosiaan ollut 65 euroa tai enemmän.

Nyt kiroan vain sitä, miten en tähän uskaltanut ryhtyä jo vuosia sitten - olisi tämä tuilla elävä viidennen vuoden opiskelija nimittäin luultavasti monta sataa euroa rikkaampi.

Tässä vielä kaksi paljon kehuttua tukanleikkuumetodia, joista ensimmäinen on heille, jotka toivovat tukkaansa (vahvaa) kerrostusta, jälkimmäinen taas heille - ja minulle - jotka suosivat V- tai U-mallia.


Näin päivänvalossa lopputulosta voi tarkastella yöllistä realistisemmin. Todettakoot, että väristä tuli hyvä, ei läheskään musta, leikkuu onnistui hyvin ja malli on todellakin hyvinmuodostunut U, mutta taakse jäi pari osuutta, jotka ovat värin suhteen inasen vaaleammat kuin muut osuudet. Noh, ei se mitään: ovat kuitenkin nätisti niin, että takaa katsottuna tarkkasilmäiselle voi näyttää valumisefektiltä, joka lienee ollut muotiakin tässä jossakin vaiheessa liukuvärjäilyn ohella. Joten ei paniikkia, olen ihan tyytyväinen.

Tänään ajattelin kokeilla rajojani kaunistumisen saloissa meikkien puolella: ostin eilen ensimmäisen nestemäisen eyelinerini. Muuten ohjelmassa huomiseen tenttiin lukua (tällä kertaa menee läpi, prkl!), toivottavasti tänään saapuvan Game of Thronesin kakkoskauden aloittelua, sekä Taiteiden yöhön osallistumista ainakin kirjaston poistomyyntimarkkinoiden muodossa; erään kaverini bändin keikka saattaa jäädä kokematta, kun solisti on kuulemma sairastunut, joten voi olla, että taiteellisuus yössä jää varsin vähäiseksi. Huomenna tentti ja ainakin kiivasta esseemateriaalin läpikahlausta, jotta saan esseen palautettua tämän kuukauden puolella. Jos hyvä tuuri käy, keikan peruunnuttua kaverini on sen verran voimissaan huomenna työpäivänsä jälkeen, että saa pidettyä kauan odotetun ensimmäisen kitaratuntini.

Tällaista.

0 kommenttia