Levoton tyttö

22.50

Pitäisi varmaan mennä jo nukkumaan - tentti imi yllättäen kaikki mehut ja kotiin puoli seitsemän aikaan raahauduttuani ei toi teoria runollisesta kielestä ja sen käytöstä oikein napannut. Tai siis, mielenkiintoista settiä tietenkin, ei siinä mitään - mutta tajusin sentään lyödä kannen kiinni ja pistää telkkarin suhteellisen kovalle äänelle, Dr. House herätteli onneksi sen verran, että sain könyttyä itseni koneelle ja tekemään jotain vielä hyödyttömämpää. Mutta prioriteetit, prioriteetit: mielummin nukahdan ajoissa ja herään aamulla aikaisin näin yliopiston alkamisen taas lähestyessä kuin että nukkuisin illalla parin tunnin päikkärit ja kukkuisin sitten aamuyölle. Vau, aikuista!

Tentti meni ihan hyvin kaiketi, riippuu nyt täysin taas arvostelijasta pitävätkö roskakorikamana vai Nobel-ehdokaspotentiaalina. Toivon tietenkin jälkimmäistä ainakin siinä määrin, että pääsen siitä luentosalillisesta kilpailijajoukostani jotenkin hipsimään n. kymmenen parhaan joukkoon. Vai montako sivuaineen perusopintoihin nyt vuosittain otetaankaan. Oh well. Peukut pystyyn!

Sillä välin fiilistelkäämme hyvää musiikkia. Anssi Kela on ollut menneisyydessä vain ajoittain pinnalle nouseva hahmo, mutta tämän uuden levyn materiaali kolahtaa kummasti. Arvoin tuossa hetken kumman sinkun teille linkkaisin, mutta tajusin sitten että tämän blogin maailmassa olen jumala, joten onnenpekat - saattekin molemmat!

Levoton tyttö on henk. koht. suosikkini jo pelkästään siksi, koska iskee ja osuu ja uppoaa. Kaikki pelittää niin kuin pitää.



Miten sydämet toimii? oli aluksi vain ihan ok, mutta viime aikoina siitäkin on kehittynyt aikamoinen korvamato, ja minusta siten repeat-nappulan raiskaaja. Onneksi Spotifyssa voi lykätä soittokertoja kätevästi jonoon, ei tarvitse edes sormiaan moisella toiminnalla väsyttää.


Näillä eväillä kaksipäiväiseen koitokseen, joka sinä hemmetinmoisena esseenä tunnetaan. Sunnuntai-iltana onneksi saan itselleni urakasta vähän palkintoa, kun kaveri saa näillä näkymin toisen kitaratuntini pidettyä. Sitä seuraavalla taitaa olla jo ihan oma (tai ainakin hoitoon saatu) kitara kotona harjoittelua avittamassa, nyt on harjoiteltu sointuja ja niiden soittamista kitaran kaulan muotoisella pahvilla, joka on leikattu oikean kokoiseksi ja jonka päällä on liimattuna kaulasta kuva jotta saan sormiasennot harjoiteltua. Alkeellista, mutta (toivottavasti) toimii.

Tai no, se nähdään sitten sunnuntaina.

0 kommenttia