Elementary, my dear Watson!

21.43

Olin tänään seitsemäntuntisessa seminaarissa. Siis lauantaina. Vapaaehtoisesti. Miksikö? Kyseessä oli semi-akateeminen Sherlock Holmes -seminaari, joka oli kaukana kuivasta. Esimerkkinä tästä mainittakoon ruotsalainen, akateemistakin tutkimusta julkaissut vierasluennoitsijamies, joka  hauskojen juttujensa lisäksi ilmaisi myös avoimesti fanittavansa BBC:n sarjaa - ja nimenneensä juuri syntyneen tyttärensäkin sen mukaan Mollyksi. Koko huone vaipui "Aww" -huokauksiin. :D Meno oli muutenkin välillä sillä rennommalla puolella ihan reippaastikin: kun järjestäjät näyttivät viime yönä julkaistun Sherlockin kolmannen kauden teaser trailerin, porukka meni sekaisin onnesta ja trailerin jälkeen huone raikui hihkaisuista, hurrauksista ja myrskyisistä aplodeista. Tuli mietittyä olenko yliopistolla vai fanikokoontumisessa. :D

Oli tosi mukava päivä. Aiheina oli kaikkea fanfictionista Conan Doylen matkaan lääkäristä kirjailijaksi, eri adaptaatioista ja niiden vertailusta populaarikulttuurivaikutukseen, aiheita käsiteltiin asiallisesti mutta kuitenkin niin että kävi selväksi että tässä puhuttiin enemmänkin faneilta faneille: puhujat heittelivät hauskoja anekdootteja omasta fanituksestaan ja puhuivat innoissaan hahmoista kuin oikean elämän ihmisistä. Näin se kuuluisi mielestäni jopa yliopistomaailmassa mennäkin: oli helppoa innostua jopa niistä asiallisemmista aiheista ilman että meni totaalisen vapaaksi lörpöttelyksi, kun esitelmöijät laskeutuivat meidän kuulijoiden tasolle. Ei ole varmaan mikään yllätys, että parhaimpia hetkiä olivat juurikin ne kohdat, joissa yleisö oli mukana keskustelussa yhtä kiivaasti kuin panelistit tai luennoitsija.

Näitä lisää.

Viimeisen paneelin aikana päätäni alkoi valitettavasti kivistää ja kotiin päästyäni huomasinkin kuumeen nousseen päälle. Ei pahasti, mutta kuitenkin niin että tuntui vähän olossa lämmönnousu. Niinpä menin sänkyyn lukemaan tenttikirjaa ja heräsinkin sitten parin tunnin päästä. Nyt kuume on onneksi jo laskenut ja olo on vähän siedettävämpi.

Vaikka ei kyllä tee mieli tehdä yhtään mitään, varsinkaan mitään akateemista kuten esseetä. Hyrr.

Siispä taivun päästämään sisäisen fanityttöni pinnalle näin julkisesti ja jaan kanssanne jo mainitun Sherlock-trailerin, joka sai tämänkin naisen menemään aikalailla sekaisin riemusta sen ensi kertaa aamulla nähtyäni ennen seminaariin suunnistamista:


Tuo viimeinen kuva onkin oikeastaan se syy, miksi esim. Tumblr on mennyt tästä totaalisen sekaisin. Eikä aivan syyttä: vaikka traileri näyttää nimensä mukaisesti lähinnä katsojien härnäämiseltä eikä näytä paljoa mitään uutta, tarkat katsojat voivat kuitenkin arvata miten kohtaus jatkuu ja missä tunnelmissa. Kevät 2014, tule jo!

0 kommenttia