Elämän pienet ilot

22.29

Se hämmentävä hetki, kun huomaa, ettei kirjoittamansa teksti olekaan pelkkää täyttä sitä itseään. Minulle ainakin tällaiset valaistumiset tulevat aina ihan puun takaa. En tiedä johtuuko se siitä ennakko-oletuksesta, että surkeudesta on aina parempaan pyrittävä, vai siitä tiedosta että olen pahasti ruosteessa kirjoittamisharrastusta laiminlyötyjen vuosien takia. Oli niin tai näin, tämä on kuitenkin aina ihan mukava piristysruiske ja ylläri, näitä lisää.

Hämmästykseni laadusta kertoo jotain ehkä sekin, että oli siitä pakko jollekin ihan näin julkisesti hehkuttaa. Elämän pienet ilot ja sitä rataa.

0 kommenttia