Lahti city

10.50

Lauantain vastainen yö meni aika mielenkiintoisesti: nukahdin kahdeksalta illalla ja heräsin puoli yhdeltä yöllä, enkä sen jälkeen saanut enää unta. Seuraavana aamupäivänä oli tarkoitus suunnistaa n. neljän tunnin bussimatkan päähän Lahteen kaverin läksiäisiin, jotka oletettavasti jatkuisivat seuraavan vuorokauden puolelle komeastikin. Dodiin. Ketutti aika raskaasti, kun yöllä musiikkia kuunnellessani pohdiskelin, miten varmasti alkoholin avustuksella simahdan kaverien eteen viimeistään siinä vaiheessa, kun pitäisi baarin puolelle pippalot siirtää. Mutta noh, ei siinä mitään, kun herätyskello sitten soi yön päättymisen merkiksi enkä vieläkään ollut unta saanut, päätin vain joko hyödyntää pitkän ja vaihdottoman bussimatkan ainoan edun koko kapasiteetillaan tai, tämän suunnitelman karahtaessa kiville, pyytää emäntää keittämään ensimmäisenä meille kunnon kahvit.

Enkä piru saanut matkan aikana tietenkään unta sitten millään. Olin totaalisen virkeänä viimeistään siinä kohtaa, kun vähän matkaa Hämeenlinnan jälkeen näkyi horisontissa metsästä uhkaavan tummana ja leveänä nouseva savupylväs. Olin vielä näkevinäni puiden lomasta lieskojakin, kyllä muuten sai yhtäkkiä nousemaan suorempaan asentoon ja pureskelemaan kynsiä ja pohtimaan, pitäisiköhän soittaa hätäkeskukseen ja tiedustella oliko asiasta jo ilmoitettu tai olikohan kyseessä vain jonkun talon hallittu polttaminen. Koska siinä lähistöllä näytti olevan taloja aika paljon, minulla ei ollut hajuakaan missä kohtaa etenimme ja missä palo varsinaisesti sijaitsi ja koska tämä suht pysäyttävä näky näkyi hyvin vilkkaalle tielle jota etenimme, päätin lopulta olla tarttumatta luuriin - erittäin suurella todennäköisyydellä soitto oli jo tehty, eihän tuollaista voisi olla näkemättä ja ihmettelemättä.

Lahti osoittautui varsin mukavannäköiseksi kaupungiksi. Sai jopa vähän pohdiskelemaan, pitäisikö kotimaamatkailua tehdä useamminkin - tämähän oli ensimmäinen itselleni uuteen Suomen kaupunkiin kohdistuva reissu sitten kevään 2009, jolloin kävin pääsykokeiden merkeissä mm. Jyväskylässä. Pääsin nyt näkemään vähän Lahden keskustaa, sekä bussi- että juna-aseman. Kauniit olivat kelit ja kaupunki näytti olevan toriparkki-kaivantoja lukuun ottamatta parhaimmillaan. Me likes.

Kaverin läksiäiset itsessään menivät nekin mukavasti: missiona ollut viinakaapin tyhjennys ei ihan onnistunut, mutta hauskaa oli siitä huolimatta ja kyllä krapulaa taisi vähän olla seuraavana päivänä päätellen siitä, miten yhtäkkiä oireettomasti sujuneesta aamupäivästä huolimatta pomppiva ja helteinen bussimatka tuntui vähän ilkeältä. Varsinkin, kun en ollut älynnyt ottaa eväitä tai vettä mukaan: vaikka hissi pysyikin omassa kerroksessaan, ylävatsan seutu tuntui silti sen verran matkaan suivaantuneelta, että otin kyllä varmuuden vuoksi toiseen matkakassiini ylimääräisen muovipussin päällimmäiseksi ihan vain siltä varalta, jos yhtäkkiä kävisikin olo vieläkin kurjemmaksi. Myönnetään.

Nyt enää harmittaa vain se, miten kallista matkustaminen on: tuosta reissusta sai opiskelijakin pulittaa sen n. 40 euroa pelkissä bussimatkoissa. Muuten tulisi käytyä ehdottomasti useamminkin.

Noh, mutta se siitä. Kaverin kanssa tuli myös juteltua vähän näistä ajatuksistani vaihtoon lähtemisen ja ulkomaille muuttamisen suhteen, ja niinpä kotio päästyäni meninkin taas heti ensimmäisenä tietokoneelta asiaan liittyviä byrokratian kiemuroita taivastelemaan. Olen jo vähän tarjolla olevia moduleitakin katsellut, päävaihtoehtona tällä hetkellä siis University of Worcester Brittilässä, ja melkein kipeää tekee mieluisten vaihtoehtojen edessä, niitä kun olisi moninkertaisesti siihen nähden mitä saan ottaa. Mutta noh, ehkä sieltä saan ne neljä modulia valittua vaikka sitten kolikkoa heittämällä.

Tosin hätkähdin tänä aamuna hereille unesta, jossa olin saapastellut pitkin Lontoon katuja, ja muistin yhtäkkiä että joku meidänkin laitoksesta on joskus Lontooseen päässyt. Tässä siis aloitan kohta siihen liittyvät kartoitustyöt - jos tarjolla olisi elokuva-alan opintoja kuten Worcesterissä, Lontoo valikoituisi kyllä voittajaksi alta aikayksikön ja voisin jo melkein aloittaa tavaroiden pakkailemisen.

On mukavaa, kun on vaihteeksi jotain mukavaa odotettavaa tulevaisuudessa. Suunnitelmia. Tähän asti elämäni on tuntunut aikalailla tältä:

by LaLaRennt @ Tumblr

Että jos nyt kumminkin olisin itsekäs ja uskalias ja sinne vaihtoon lähtisin. Kokeilisin kepillä jäätä ja katsoisin, onko meikäläisestä ylipäätään ulkomaille muuttajaksi ja UK:n asukiksi.

Vaan nyt hakemaan tenttikirjoja kirjastosta ja pänttäämään, massiivinen tentti kun odottaa jo puolentoista viikon päässä.

0 kommenttia