Suoraan asiaan

9.48

En harrasta enää esittelyentryjä. Mitä sitä turhia: opitte varmasti tuntemaan tyypin ainakin tietyt luonteenpiirteet ihan lukemalla, ja lukemisen tasollehan tuttavuus suurimman osan kohdalla epäilemättä jääkin, joten ehkäpä tämä riittänee. Mutta! Koska esittelyentryt toimivat aika usein varsin kätevinä aasinsiltoina varsinaiseen asiaan, niin ehkä vielä tällä kertaa taivun. Kerrottakoot siis, että olen kahdenkympin paremmalla puolella oleva yliopisto-opiskelija, joka tykkää jakaa ilonsa ja ongelmansa muiden kanssa. Molempia varmaan riittää, toivottavasti tosin enemmän sitä ensin mainittua. Pääaineenani on englannin kääntäminen (ja tulkkaus, mutta kun ottaa huomioon, että kävin vain sen yhden pakollisen kurssin, jolla oli vain kaksi käytännön tehtävää, jotka molemmat olivat opettajan perässä puhumista, niin ehkäpä sitä ei lasketa). Virallisia sivuaineita on ainakin kaksi, periaatteessa kolme, ja vapaisiin opintoihin laskettavia kielikursseja varsinkin alkaa olla muillekin jaettavaksi. Ei siksi, että olisin hyvä kielissä, vaan lähinnä siksi, koska mielenkiintoa riittää epäonnistumisten ja selvän lahjattomuuden jälkeenkin. Tyhmyyttä vai ei, saatte siitä päättää itse. Itse asiassa moinen luonteenpiirre pätee varsin moneen elämän osa-alueeseen: olen suurpiirteinen isoissa asioissa ja pikkutarkka pienissä, kiinnostunut kaikesta epäkäytännöllisestä ja suoranainen tunari mitä tulee yleissivistävään, -hyödylliseen tai -pätevään. Olen onneksi itsekin harmissani asiasta ja pyrin parantamaan tapani, joskin kämppäni tulee aina ja ikuisesti olemaan pääni sisältöä kuvastava enemmän tahi vähemmän hallittu kaaos, siitä tuskin pystyn luopumaan vaikka tahtoisinkin. Olen myös stressaaja luonteeltani, joskin rauhoitun heti, jos joku toinen meinaa heittää paniikkinappulan kaakkoon. Ehkäpä siitä tämä pakonomainen tarve puhella bittiavaruudelle? Kuka tietää, halusin vain varoittaa mahdollisista ylipursuavista ahdistus- ja dramatiikkapurkauksista, joille tulee varmasti itsekin naureskeltua myöhemmin. Toivottavasti. Mutta joo, tällainen typykkä teitä meinaa jatkossa kirjoituksillaan riivata. Kuvailisin ajatuksenjuoksuani aika samanlaiseksi parhaimmillaan tai pahimmillaan kuin Gilmoren tytöt -sarjan Lorelain. Juoskaa siis karkuun vielä kun voitte!

rant-normal.jpg

Huutomerkistä tuli mieleen raivoaminen, mistä taas tuli mieleen motivaationi perustaa blogi ja nimenomaan tänä iltana. Verenpaineeni nimittäin huitelee taas taivaissa, koska Kela. Ei varmaan kellekään opiskelijalle vieras valituksenaihe? Tähän soppaan kun lisättiin eräs toinen vitutuksen aihe, niin ilta alkoi synkistyä kummasti.

Mutta haen lohdutusta elämän pienistä iloista. Kuten siitä, että uudesta passikuvasta tuli jopa ihan siedettävä (it's a miracle!) - tai ainakin sellainen ettei herätä heti ensimmäisenä terroristiepäilyjä - ja ennen kaikkea siitä, miten huominen saksan tentti alkaa vasta neljältä, mikä tarkoittaa sitä että voin rauhassa jättää pääosan lukemisesta huomiselle. Itseluottamus on kova ja sitä rataa. Tai jotain.

Lisäksi kääntäjänopiskelijana mieltäni hiveli myös tämänpäiväisen Doctor Who -jakson tekstitykset, jotka olivat mielestäni ilahduttavan onnistuneet - paikoitellen hykertelin tekstityksen repliikeille jopa enemmän kuin alkuperäistekstin versioille! Otin tämän esille siksi, koska av-kääntäjien asiat ovat olleet viime aikoina aika paljon tapetilla (tiedän, että suurin osa teistä ei ole tästä tietoisia, mutta kyllä vain, kääntäjiä poljetaan oikein urakalla ja siitä on äläkkää yritetty nostattaa, koska ruokaa olisi ihan kiva suuhun saada vuokranmaksun jälkeenkin vaikka olisikin vain humanistisen alan maisteri, mitä jotkut *kröhöm* tahot eivät oikein halua ymmärtää). Ja siten viime aikoina on näkynyt paljon ko. tahon laadittamia ei-niin-hyviä tekstityksiä, joihin alkaa jo suoraan sanottuna kyllästymään. Kääntäjiä ei tästä voi varsinaisesti syyttää enää tässä vaiheessa, kun työhön annettu aika ja raha ei yksinkertaisesti riitä ihmeisiin, mutta toki piristää kummasti mieltä nähdä niitä hyviäkin käännöksiä - jotka olivat tällä kertaa ainakin, ylläri ylläri, sopimuksen mukaista palkkaa maksavan Ylen teettämiä. Tässä kiitosta siis Ylelle kun antaa kääntäjiensä tehdä hommansa edes suurinpiirtein niissä oloissa, jotka mahdollistavat tällaiset katsojakokemukset.

Päivässä oli hyvää myös se, että ainakin paikoitellen aurinko paisteli mukavasti (joskin tuuli oli murhaa ja Maija Poppanen olisi varmaan jo Rovaniemellä sateenvarjonsa kanssa) ja ainejärjestömme jalkapallon potkijat päihittivät taas hiekalla muut kieltenopiskelijoiden joukkueet ties monettako vuotta peräkkäin. Kävin sen verran hommaa urkkimassa, että ehdin jäätyä ytimiäni myöten sen 20 minuutin aikana ja nähdä monen monituista oman joukkueen tekemää maalia oletettavasti jossain turnauksen puolivälin tienoilla olevassa pelissä. Siitä olikin sitten hyvä jatkaa kotiin tappelemaan byrokratian kanssa internetin välityksellä.

Mitä ei ehkä olisi kannattanut mainita. Noh, onneksi vitutus ei pahene vanhetessaan. Ainakaan yleensä.

0 kommenttia