Nainen ja 4kk:n kuorma

9.50

On taas tullut se aika vuodesta, kun meikäläinen pakkaa kolmeen kassiin koko kesän kamansa ja suuntaa kotikaupunkiin. Normaalisti töihin ja henkilökohtaisista syistä, tänä vuonna valitettavasti vain henkilökohtaisista syistä. Koko päivän olen pelännyt tätä vaihetta illasta, kun joudun viimeinkin antautumaan ja aloittamaan syvään huokaisten pakkaamisen. Ja mukaan otettavat tavarat eteeni ladottuani - hyvällä lykyllä jopa kasseihin asti - tulen aina samaan lopputulokseen.

Naista ei pitäisi ikinä laittaa pakkaamaan (ja kantamaan) neljän kuukauden vaate-, kenkä- ja ennen kaikkea dvd-varastoaan läppärin yms. lisäksi. Helvetti alkaa tietenkin jo valintaprosessista, joka kulminoituu pahimmillaan epätoivon ja tuskastuneisuuden purkauksiin, joissa esineistöä voi kiukun voimin lennellä ainakin mentaalisesti (varsinkin vaatteiden suhteen, kesään kun tulee kuitenkin mahtumaan kaikkea ulkomaanmatkasta tuttavan ylppäreihin, yritä tässä nyt sitten ennustaa mikä sopii ja mihin). Seuraava vaihe on pakkaaminen, mikä sujuu enemmän tai vähemmän tuskaisesti, strategioina kaikkea asiallisesta asettelusta suoranaiseen sullomiseen ja runnomiseen. Viimeinen vaihe on ainakin henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan se pahin, koko extravaganzan huipentuma: kantaminen. Olen blockannut tämän vaiheen muistoistani ilmeisesti joka kerta, kun tähän hulluuteen olen ryhtynyt. En ihmettele syytä. Jaloissani on nyt matkalaukku, jossa on muutamat tärkeät paperit sekä kengät ja urheilukamat, sekä reissukassi, johon tungin tulevan kesän vaatevarastoni istumalla lopulta kassin päälle jotta sain vetoketjun suljettua. Vielä on pakkaamatta se tärkein osuus, eli elektroniikka ja viihde: isoon reppuun on menossa näillä näkymin parit kohtuuttoman paksut tenttikirjat, läppäri ja oheishärpäkkeensä, kamera ja sen johdot sun muut, sekä toivottavasti edes jokunen dvd-paketti, joita ilman en oikein osaa olla edes viikkoa saatika neljää kuukautta. Ai niin, ja pitäisi sinne saada sysättyä yksi olkalaukkukin. Ja meikit. Ja mitä ikinä nyt tuollaista arkikamaa tulenkaan tarvitsemaan, nainen kun olen. Miehet saavat vapaasti naureskella, naureskelen täällä itsekin itselleni, mutta hei, minkäs teet, mitä sitä luontoaan kieltämään. Pointtini on kuitenkin se, että huomenna minun on jotenkin saatava tämä kaikki paikallisbussiin, keskustasta kävellen juna-asemalle (tuskanhiki), josta junaan, junasta bussiin ja bussista lopulta kotiin.

I'm so screwed, kuten jenkit sanoisivat.

Iloisemmalla sävyllä: Vapulta jäi jopa pari juomaa yli, ja koska menevät vanhaksi parin kuukauden sisään ja tuskin saan niitä mahtumaan molempia kassiin huomenna, lienee paras juoda pois ainakin tuo vajaa. Juhlitaan vaikka hyvin mennyttä saksan tenttiä. Tai kerätään rohkeutta huomiselle ja ennen kaikkea kesälle. Miten vain. Kippis, it's Friday!

0 kommenttia