Kirjoittamisesta, intoilua

12.26

Voisin puhua siitä miten elämä potkii päähän ja miten kesästä on tulossa rankempi kuin keskivertonarkomaanin päihteidenkäyttötottumukset, mutta sen sijaan aion tänään ja nyt keskittyä johonkin paljon miellyttävämpään eli kirjoitusprojektiini. Olette ehkä kuulleet joskus NaNoWriMosta? Noh, lyhyesti kuvattuna ko. tempaus on nimensä mukaisesti kansallinen romaanin kirjoituskuukausi (National Novel Writing Month), jolloin kirjoittamista harrastavat ihmiset yrittävät voittaa itsensä ja kirjoittaa 50 000 sanaa kuukauden (marraskuun) aikana. Se 50 000 sanaa vastaa ehkä noin kolmeasataa kirjan sivua, eli kyllä se jo romaanin mitat täyttää. Koska marraskuu on kuitenkin suhteellisen kiireinen aika kaikille, ovat tempauksen järjestäjät luoneet myös oheisviihdettä meille hulluille, jotka moisista haasteista syttyvät. Huhtikuussa osallistuin vuoden ensimmäiseen CampNaNoon, jossa saikin tällä kertaa asettaa omat sanatavoitteensa, eikä aherruksen tuotekaan ollut enää rajattu vain romaaneihin, vaan porukka sai pakertaa vaikka elokuvakäsikirjoitusta, mitä nyt vain halusi, vaihtoehtoja löytyi. Itse valitsin perinteisen romaanin, mutta sanatavoitteeksi asetin matalahkon 20 000 sanaa, jonka arvelin edellisvuosien nanojen perusteella olevan itselleni  saavutettavissa oleva määrä tämän kevään energia- ja työmäärällä. Noh, kävi ilmi että tavoite oli kuin olikin tälle tyyterölle varsin passeli ja voitto napsahti kotiin jo kuun kolmannella viikolla. Tarinan runkokin oli jo aikalailla valmis. Mutta koska olen ihminen, jolle porkkana toimii keppiä paremmin (ja tämän onnistumisen aiheuttamaa hekumaa voisi todellakin porkkanaksi kutsua), rutistin kuun aikana tarinan loppuun ja sain nostettua sanatavoitteenkin menestyksekkäästi 25 000 sanaan. Wuhuu! Nyt on pokkariversiona editointia odottava romaaniraakile postissa matkalla malttamattomiin kätösiini, joihin ko. riemunaiheeni pitäisi saapua viikon parin päästä.

Mutta, kyseessä on tosiaan vain editointiversio. Olen siinä mielessä kumma tyyppi, että editoin parhaiten tekstiä käsin - tietokoneen ruudulla olevat virheet jäävät tiedostoon miljoona kertaa herkemmin kuin jos punakynän kanssa heilun paperin kimpussa. Ja koska tässä on tekeillä tuote, joka on toivottavasti tulossa kansainväliseen myyntiinkin (Amazon.com ja Amazon.uk yms. nettikauppoihin), aion päästää sisäisen pilkunviilaajani ääneen. Isoon ääneen. Ihan vain jotta vältyn siltä häpeäntunteelta, jonka muun muassa koin kun tajusin, että tähän muokattavaan versiooni on esim. erilaisia fontteja päässyt lipsahtamaan (hupsis). Kielivirheistä puhumattakaan: olen toki englannin pääaineopiskelija, mutta veikkaanpa että kiireessä kirjoitettuun käsikirjoitukseen on muutama moka päässyt irvimään. Näitä alan sitten parin viikon päästä hullunlailla tekstistä poimimaan.

Ja, mikä tärkeintä, katsomaan onko tarinasta mihinkään tällaisenaan vai pitääkö juoniaukkoja sun muita tilkitä rankemmallakin kädellä. Veikkaan, että pitää: tarina on aika tiivis, sillä se seuraa vielä tällä hetkellä täsmällisesti juonta antamatta paljoa taustatietoa hahmoista tavalla, jolla haluaisin. Siispä pitänee tässä kirjoittaa vielä lisälukujakin muutama. Olettaisin.

Ajattelin aiemmin, että tässähän on aikaa vielä vaikka kuinka, voin esim. tylsän kesän ajan hioa tekstiäni oikein viimeisen päälle, mutta perhana, löytyihän sieltä lopulta syy pistää hösseliksi mielummin heti kuin vasta viidestoista päivä (kirjaimellisestikin: ko. päivä on arvioitu pokkarin saapumispäivä). Nimittäin CreateSpace, jota kautta olen romaaniani kustantamassa ja julkaisemassa, on jakanut alennuskoodeja, joiden avulla saa mm. viisi ilmaiskappaletta romaanistaan, jos koodin käyttää tiettyyn päivään mennessä. Arvaatte varmaan jo loput - koodihan on piru vieköön menossa vanhaksi kesäkuun lopussa, joten tässähän täytyy ruveta paiskimaan editointitöitä ihan urakalla. Sitä odotellessa! (Ihan oikeastikin, editointi on kivaa.)

Että tällaisia fiiliksiä. Selvisin kotikaupunkiini ehjänä, tavarat kaikki mukana (tai no, jätin reissulle tarkoitetun matkahammastahnatuubin vahingossa kotiin ja leipää jäi kaappiin homehtumaan, mutta muuten) ja tämä päivä on tosiaan mennyt ihan mukavasti. Nyt varmaan rentoudun muutaman tunnin virkkaamisen ja laatutv-sarjan parissa, ennen kuin sitten illalla avaan läppärin, rusautan sormet ja tartun editointitoimeen jo näin alustavasti. Esimerkiksi pitämällä huolen, että ne fontit ovat yhtenäiset...

0 kommenttia