Internet on ihana

9.49

Katselin tässä aamupäivällä BBC:n Sherlock -sarjan dvd-lisämateriaaleja, joissa sarjan tekijät kertovat muun muassa projektin käytännöntyön tekemisestä, ja mieleeni pompahti kysymys liittyen viidennen jakson mammuttimaiseen Sherlockin monologiin, joka oli ohjaajan mukaan kuulemma kuvattu ilman leikkauksia yhdellä otolla. Mieltäni kaihersi kovasti kysymys siitä miksi näin oli tehty, kun lopullisessa jaksossa on kuitenkin selvästi leikkauksia eri kameroiden välillä, eli kuvausvaiheessakin oltaisiin hyvin voitu erissä kohtaus tehdä, Benedict Cumberbatchin säälimiseksi jossei muuten. (Tässä monologin osa I, II & III. Ymmärrätte kyllä mitä tarkoitan säälimisellä kun katsotte putkeen ja mietitte miten miekkonen on joutunut yhdellä otolla koko homman saamaan kasaan.)

Ja tässä tulee se hieno osuus: ennen vanhaan katsojat jäivät pyörittelemään tämänkaltaisia kysymyksiä koskaan vastausta saamatta, mutta nykyään ei vaadita kuin Internet ja vastaus voi olla ulottuvilla, jos vain tuuria ja yhtä paljon bittiavaruudessa notkuvia elokuvantekijöitä riittää. Tämä nainenhan laittoi kysymyksensä Twitterin kautta ohjaajalle itselleen menemään. Mitä sitä suotta turhia ujostelemaan, varsinkin kun ihan asiallisesta ja ammatillisesta kysymyksestä on kuitenkin puhe!

Eikä ole muuten ensimmäinen kerta, kun jotain tällaista saan päähäni. Olen hyvin kiinnostunut elokuva- ja tv-alasta, joten kun tuossa keväällä päädyin seuraamaan muutamia valikoituja alan tekijöitä Twitterissä, päätin hommata tilin itsellenikin ihan vain jotta seuraaminen helpottuu ja, myönnettäköön, myös siksi että voisin ehkä joskus pikaista asiallista kysymystä herroille ja rouville heittää tuosta käytännön puolesta, josta omaa kokemusta ei ole vielä lainkaan. Ilahduttavaa kyllä, vastaustakin olen saanut. Varsinkin kuvausryhmän jäseniltä ilmaantuvat kuvapäivitykset ovat herkkua: cinematografi Steve Lawes ja lavastaja Arwel Wyn Jones esimerkiksi postaavat Twitteriin hyvin usein kuvia, joissa näkyy jotain mielenkiintoista alasta kiinnostuneille, esimerkiksi tämä 360 asteen käänneltävä kuva työn alla olleista Sherlock-lavasteista. En tiedä kiinnostaako ketään muuta kuin allekirjoittanutta, mutta itse olin kuin Naantalin aurinko näiden kanssa räpeltäessäni. Alla lavasteet valmiina, valaistuna:


Twitterin lisäksi seurailen tiettyjä alan ammattilaisten blogeja, käsikirjoituspuolelta esimerkiksi John Finnemore (Cabin Pressure, jota muuten suosittelen erittäin lämpimästi) kirjoittelee välillä ajatuksiaan ja yleensä nimenomaan kirjoittamisesta. Twitterit ja blogit yms. viestintäformaatit antavat varsin mielenkiintoisen näkökulman joidenkin tv-ruudun kautta tutuksi tulleiden ihmisten elämään ja mieleen, ja siten myytti alan etäisyydestä meihin tavallisiin pulliaisiin ropisee ja himoittu Gralin malja alkaa vaikuttaa yhä enemmän vain työltä muiden joukossa - ja siis sellaiselta, johon voisi itsekin joskus ainakin pyrkiä. Työn arki näkyy myös paremmin kuin virallisten haastattelujen kautta, Martin Freemanin avopuoliso esimerkiksi päivittelee  tämänkaltaisia väläyksiä:
"The dreadful realisation when you realise at 1.00am you are being picked up at 5.50am to start filming Mr Selfridge. FUCK."
Aijai, nykyajan Internetin mahdollistamaan globaali yhteydenpito. Joka on, näin fanituksen ja  mysteerisen authorized personel only -alan verhon raottamisen näkökulmasta, aivan älyttömän hieno asia.

Tälläkin hetkellä saan rauhassa hihitellä Sherlock-tiimin keskinäisille sananvaihdoille ja lukea Steven Fryn Star Trek: Into Darkness -leffan fanituksesta sen sijaan, että joutuisin keskittymään kämppäni siivoamiseen, tiskaamiseen, tavaroiden pakkaamiseen tai - god forbid - siihen muutaman tunnin päästä eteen lävähtävään saksan tenttiin valmistautumiseen. (Asiaan liittyvä erittäinkin osuva kuvasarja)

Me likes.

0 kommenttia